sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Kohteessa

Terveiset Alanyasta!
Matka oli mulle ominaisen tuurin mukaisesti varsinainen tuskien taival, mutta perille ja kotiin päästiin loppujen lopuksi :D en edes tiedä mistä aloittaa.

Ihme ja kumma, mutta Kemi-Helsinki -lento meni vielä sen kummempia kommervenkkeja. Mitä nyt oli itkusta ja räkästä hyvästellä äiti. MaybenFlyben potkurikottero kiihdytti taas siihen malliin että meinasi mennä penkistä läpi ja isoimpia ukkoja siirrettiin takaosasta etuosaan tasapainon säilyttämiseksi. Itkua tursasin lennon alkuajan mutta sen jälkeen mulla taisi jo kuivahtaa kyynelkanavat. Heitin tujun kahvin naamaan ja maailma alkoi kirkastua (ps. oltiin hieman etuajassa).

Tähän väliin muistuttaisin, että mulla ei ole voimia nimeksikään enkä oikein käsitä miten oon joskus saanut raahattua enemmänkin tavaraa. Iso matkalaukku, isoin mahdollinen käsipakaasi ja käsilaukku oli nyt tällä kertaa matkassa. Jollain pelillä sain itteni saapuvista lähteviin, ja siitä jonnekin kentänreunalle. Vaikka olin tosi ajoissa, niin oli moni muukin sillä SunExpressin jonot oli jo aikamoiset. Siinä meni puolisen tuntia ja -tätä en oo ikinä ennen kokenut- piti maksaa ylikiloista jo mennessä. Olin sitten katsonut painorajat väärin, se olikin että Turkki ja joku muu 20kg ja KAIKKI MUUT sen 30kg. Ok, menkööt, sainpa sen käsistä pois.



Siinä sit nautiskelin vähän ruokaa ja juomaa ja latailin puhelinta, sit pitikin jo vähän meikata kun oli se tursaaminenkin loppunut. Olin alunperin tosi ajoissa, mut ilmeisesti oon niin helkkarin hidas jokasessa asiassa, että loppujen lopuks missään ei tarvinnut odotella kauaakaan, koneeseenkin päästiin heti. 
Istuin viimeisellä rivillä käytäväpaikalla, eli koko neljän tunnin ajan haisi ihanat eritteet ja joku vahingossa töni tai oli iholla kiinni. Onneksi oli vaan sen neljä tuntia. Ainakin kaks kertaa ennen tuolla yhtiöllä mulle on työnnetty ruoka eteen vaikken oo siitä maksanut. Noh, ei tietenkään tällä kertaa :D ei ois haitannut mitään...

Antalyassa vastassa oli ensimmäisenä ihmismeri passintarkastuksessa, en oo sitä kyllä muutamaan reissuun nähnyt noin täynnä. Ja luonnollisesti ei ollut turkin kansalaisille omaa jonoa (eikö joskus ole ollut??) joten mun haaveet päästä nopeammin meni siliän tien :D yksi reunimmainen tiski oli erilainen kuin muut, mutta siellä ei ollut ketään lähimaillakaan. Tiedä sitten.
Olin maksanut Nazarille kuljetuksesta Alanyaan. Arvatkaapa löytyi mun nimeä mistään listoilta? Aloin ihan tosiaan jo hermostua ja heristelin varausvahvistuksia, joissa seKIN asia luki. Kädet muuten tärisi tässä vaiheessa noista laukuista. 
Jostain autosta mulle löytyi sitten tilaa, ja kuski oli tosi hauska tyyppi. Se piristi. 



Alanyassa sain kyydin Atatürkin patsaalle, jossa eräs suomalainen ystävä jo odotteli. Vaihdoin heti rahaa ja luonnollisesti moikkasin työkavereita ja pomoa, ja saatiin vielä kyyti kämpille. Kirsikkana kakun päälle pomo kantoi mun laukun ylös, mikä onni :) vähän ajan päästä saatoin kaverin, ostin vähän ruokaa ja palasin kotiin ihan taju pois. Siis mikä väsymys! 
Taas mua koeteltiin mutta loppu hyvin, kaikki hyvin :D

Tänään oon laitellut vähän kämppää ja illemmalla nään kavereita yms. Huomenna alkaa työt. Päivittelen tänne heti ensi viikolla kuvia ja muuta tietoa, tässä vain nyt ensi-infoa että hengissä olen. Palataan! ♥

10 kommenttia:

  1. Haha ihan huippu toi sun matka! :D Et oo kyllä päässy helpolla, mut oli varmasti sen arvosta. :) Tuli oikeen ikävä ihan jo matkustamistakin, se tunnelma kentällä ja koneessa on jotain niin ihanaa.. Kun sitä joutuu kestään vaan kerran pari vuodessa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaha oot ihan oikeessa, ei tätä kyllä jatkuvasti jaksa! :D lyhyitä reissuja sitten kyllä

      Poista
  2. U made it! Kyl ne laukut vaan sillä sinnikkäällä ajatuksella "kohta mä oon perillä " ja matkainnostuksella saa perille ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep!! Loppujen lopuks sisulla pääsee pitkälle :D

      Poista
  3. Jee, mahtavaa kuulla että oot päässyt loppujen lopuksi ehjänä perille - matkustaminen osoittautuu vissiinkin monimutkaiseksi just silloin, kun kuvittelee "vain menevänsä paikasta A paikkaan B"... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha niinpä, kaikista suorimpaankin reittiin saa kyllä mutkia matkaan.. :D

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Ehdottomasti! Kunhan saan vähän varmuutta noihin työaikoihin yms niin voidaan sopia :)

      Poista
  5. Huh mikä matka, reissussa rähjääntyy ja kolhiintuu, mutta onneksi perille pääsit sitten kuitenkin kaikkien vastoinkäymisten jälkeen. Mihin ne on turkkilaisten omat passiluukut menneet lopettamaan, höh!? Kerrankin kun olisit päässyt jonon ohi. Mutta nyt tsemppiä, aurinkoa, mukavia työpäiviä ja iloisia jälleennäkemisiä kaikkien sikäläisten tuttujen kanssa :) t. Maritta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kyllä tiedä. Ja jessus mikä homma oli puhelimen rekisteröinnissä, veronumeron saamisessa yms... ei vaikuttanut MITÄÄN että oli kansalainen. Huhhuijakkaa sanon minä :)
      Mutta kiitos, kyllä se tästä taas :)

      Poista