sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Pikakuulumiset ennen kotiinpaluuta

Moi! Tällaiset pikaiset kuulumiset vielä Alanyan päästä. Tiistaina olisi tosiaan lähtö, jotenkin vaikee käsittää. Toisaalta aivan ihana tunne päästä kotiin, toisaalta tietty hieman haikeutta ilmassa.
Kyllä on aika vaihtaa maisemaakin ja päästä pohjoiseen rauhoittumaan. Alanya tuntuu taas siltä, ettei se voi antaa mulle enää mitään uutta. En oikeasti tiedä, palaanko enää ensi keväänä - samaa sanoin viime vuonnakin ja takaisin tulin, mutta nyt oon ihan tosissani. Talvi aikaa taas miettiä ja punnita. Jos saan HYVIÄ töitä täältä, tietty tulen, ellei Suomesta löydy jotain...

Toisaalta taas kolmatta vuotta tuntee sellaista juurettomuutta ja sellaista tunnetta, että missään ei oikein ole hyvä. Suomesta puuttuu jotain, täältä puuttuu jotain. 
Ja toisaalta nyt on niin ihana tulla myös kotiin, etten osaa edes pukea sitä sanoiksi. Talveksi on tiedossa töitä ja kaikkea kivaa mitä odottaa. Mutta tiedän, että kun aurinko alkaa keväällä pilkottaa ja lumi sulaa loskaksi, alan taas miettimään että mites nyt. Kaikki on kysyneet, milloin tuun takaisin - oon vain sanonut, etten tiedä. Vastaus on, että joko ensi vuonna tai en koskaan :D

Näihin tunnelmiin, seuraava kirjoitus Suomesta. 

tiistai 28. lokakuuta 2014

Kuulumisia ja pohdintaa kotiinpaluusta

Tasan 2 viikkoa niin palaan kotiin, päivää vaille 7 kuukautta kestäneen reissun jälkeen. Mihin tää kesä on kadonnut? Eikä edes pelkkä kesä, vaan loppukevät ja syksykin. Ei auringonpaisteessa edes käsitä, että ollaan pian marraskuussa. Mutta täytyy sanoa, että lähden kotiin hyvillä mielin. Jotenkin tuntuu, että on jo sen aika taas. Ei mua pidättele täällä mikään, ja toisaalta ei myöskään Suomessa. Onkohan tällainen juurettomuus lopullista?

Äiti oli täällä viime viikon, mikä oli taas kivaa vaihtelua ja veipä se varmaan 15 kiloa mun kamppeita vähemmäks - ihan hyvä, koska mun painorajotus ruumaan tulee olemaan kälyset 20kg :D äitin kanssa tuli taas vähän "turisteiltua" eli käytyä pitkästä aikaa muun muassa Kalella. Noihin maisemiin ei kyllästy ikinä! <3



Mä oon taas aivan sekaisin siitä, mitä teen esimerkiks ensi vuonna. Tuunko enää tänne, tuunko muualle Turkkiin, pysynkö Suomessa, vaihdanko kaupunkia. Ei kai niitä etukäteen tarvis tietääkään, mutta oon jotenkin kyllästynyt tähän jatkuvaan haahuiluun ja edestakaisin kulkemiseen. Jos itseäni yhtään tunnen niin enköhän vielä tänne tule tai jonnekin muualle edes.... Ehdin varmaan vakiintua sit myöhemmin, mut jotenkin ei tunnu kelpaavan taas mikään. Haluaisin tehdä tulevaisuudelle suunnitelmia, ja toisaalta elää hetkessä ilman suunnitelmia. Onko tää jotain kaksoiskansalaisen syndroomaa?


Jotta nyt poukkoillaan ihan asiasta toiseen, niin parisen viikkoa sitten tuli käytyä ihanissa häissä, M&M <3 viikkoa aiemmin pidettiin morsiamelle polttarit ja yllätys onnistui ihan täydellisesti. Turkkihäät suomi-twistillä oli kiva kokemus, ja tippa tuli linssiin viimeistään kun soitettiin Johanna Kurkelan Rakkauslaulu :D paljon tanssia ja yhdessäoloa, ihana ilon ja rakkauden juhla! 
Muutoin päivät on menneet töissä ja illat vaihtelevasti ihan kotoillen tai kavereiden kanssa kahvitellen. Oon tutustunut ihaniin uusiin ystäviin ja ihmisiin. Muutama kaveri tulee vielä Suomesta ennen mun lähtöä, joten loppuaikaakaan ei tarvitse tylsästi viettää. Tänne jää monta ihanaa tyyppiä, mutta kamala ikävä on ihmisiä Suomestakin <3

Viikonloppuna oli ihan kaamea myrsky, sellaista en oo täällä koskaan ennen kokenut. Yhtenä yönä salamoi ja jyrisi niin, että pelotti ihan oikeasti, onneksi äiti oli täällä :D Manavgatissa oli järkyttävät tulvat, tuhoja tuli ja joku taisi kuollakin. Täällä ei sentään tulvinut paremmin vetävien viemäreiden ansiosta, mutta puita kaatui, tavaroita lenteli ja pieniä tuhoja tuli. Työpaikkaan tuli vettä sisään tukkeutuneiden rännien johdosta, mutta se onneksi fiksattiin. Kotona rappukäytävän kattoikkuna pasahti rikki ja käytävään satoi rankasti vettä ja netti pimeni pariksi päiväksi, mutta sen pahemmilta vahingoilta säästyttiin. Mutta Suomessa sentään voi luottaa siihen, että myrskytessä edes sisällä pysyy kuivana.. :D
Nyt aurinko paistaa taas, mutta selkeästi viileämpää on, "vain" jotain parikymmentä astetta ;) yöllä mua palelee kyllä kunnolla, jos olisin täällä talven pitäisi hommata ihan kunnon untuvatäkki.



Ihana Kleopatran ranta <3 oon asunut täällä useammassa paikkassa, niin keskustassa, Cikcillissä kuin Tosmurissakin vaihtelevin kestoin. Tämänvuotinen asumus Damlatasissa eli ihan keskustassa ja jotain 5 minuutin päästä rannasta on silti ollut tähän mennessä ihan suosikki. Kämppä on vanha ja vähän homeinenkin, mutta oon todellakin valmis luopumaan kiiltävistä keittiön tasoista ja uima-altaista näin hyvän sijainnin vuoksi. Nykyinen työpaikka on noin 3 minuutin kävelymatkan päässä ja joka paikkaan on lyhyt kävelymatka. Oon viihtynyt loistavasti ja leikkisästi kutsumaani läävää tulee ihan ikävä :)

Kirjoittelen varmaan vielä ennen Suomeen paluuta fiiliksiä. Tällä hetkellä fiilis on hyvä, mutta samaan aikaan vähän hämmentynyt. Niin kuin on ollut viimeiset kolme vuotta. 

lauantai 27. syyskuuta 2014

Puolisen vuotta

Merhaba! Jonkun verran on taas tapahtunut sitten edellisen kirjoituksen. Siinä sanoin aloittavani uuden työn, mutta sitten en aloittanutkaan - ja nyt kumminkin aloitin pari viikkoa sitten :D eli periaatteessa tilanne on sama kuin edellisen kirjoituksen aikoihin. Töissä kaikki hyvin ja illat vapaita, oikein jees. Pari parasta Alanya-ystävää vain lähti juuri Suomeen, surettaa <3



Täällä tarkenee edelleen päivisin. Mutta illaksi onneksi jo viilenee ja yöllä saa olla jo peitto! Mä tosin nukuin johonkin kesäkuuhun asti kahdella peitolla, mutta mä oonkin vilukissa :D useampi viikko takaperin tänne tuli jo kauppoihin toppaliivit, paksut neuleet ja takit. Kysynpä vaan KUKA niitä pystyy kokeilemaan varsinkaan päivällä?? 



Kissakamu ja Conversen Marimekko-tossuja. Unikkokuosi on niin kaunis <3 


Ruokaa... En kyllästy noihin vohveleihin ikinä, toistan ikinä. Starbucksissa Anni hieman väärinkuultiin, mutta sentään kauniiksi nimeksi :D tostahan tulis mulle hyvä turkkinimi.

Otsikkoon liittyen, mä oon ollut täällä melkein 6 kuukautta. Puoli vuotta! Mihin aika on mennyt? Aika pelottavaa, miten nopeesti aika vaan kuluu ja kuluu ja siihen ei voi itse vaikuttaa mitenkään. Alunperin mun suunnitelma oli olla täällä lokakuun loppuun, mutta pienen Suomessakäynnin, kuukauden täällä lomailun ja uuden työn myötä ajattelin että miksen olisi hieman pitempään? Mun pitää olla Kemissä anyway vasta joulukuussa, joten mitään mullistavaa ei missään suhteessa tapahdu jos olenkin marraskuun puolelle. Ainoa vain, että vuokrasopimukseni päättyy 31.10. koska asunto myytiin, mutta eiköhän viikoksi pariksi jotain keksi. Asiat järjestyy aina täällä jotenkin...






Äiti tulee varmaankin vielä käymään täällä ensi kuussa, jee <3 ja toivon mukaan tyhjällä laukulla, koska mulla on tätä tavaraa hieman kertynyt..... Maailman suuria mysteerejä, ajan kuluminen ja tavaran kertyminen!! 

Mun meno vähän rauhoittui kun niin moni kaveri on lähtenyt, mutta pian tulee lisää :) hauskaa vain, koska nyt kun vapaa-aikaa on enemmän myös tylsistyy hieman helpommin. Ensi kuussa mun synttäreiden aikoihin on luvassa myös ystävän häät, mun ensimmäiset Turkki-häät ja vielä suomalaisella twistillä! Oon innoissani, ja voi harmi kun "täytyy" mennä mekko-ostoksillekin ;)

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Elossa ja hengissä!

Taivas, pahoittelut näinkin älyttömän pitkästä päivitystauosta. Mulla ei yksinkertaisesti ole ollut hirveästi kirjoitettavaa, koska lähes koko aika on mennyt töissä. Kuvia oon päivitellyt instagramiin ja facebookkiin, joten verbaalinen osuus on jäänyt jalkoihin :D postauksessa nyt sekalaista materiaalia näiltä kuukausilta, ja yritän vähän kertoa mitä on tapahtunut.

Töissä meni kaikki hyvin, mutta päädyin silti lopettamaan kyseisen homman ja vaihtamaan toiseen. Työporukka oli huippu ja itse työ ihan ok, en vain enää jaksanut sitä työtahtia ja myös vapaapäivä menetettiin kun kuulemma niin paljon porukkaa. Mä en vaan tätä tahtia jaksa, että päivässä on vapaa-aikaa vain kolme tuntia, en voi mitään. Hyvissä mielissä "erottiin", ja ihan piakkoin aloitan uuden homman normaaleine työaikoineen.



Heinäkuun lopussa kävin viikon lomalla Suomessa. Tuli todella tarpeeseen! Olin jo ajatellut pääseväni viilentymään, mutta jopa meillä pohjoisen leveyksillä sai olla hiki päässä. Eipä tullut shokkia :D oli ihana nähdä kavereita ja perhettä, ja Kemi on ihan erityisen ihana kesäisin <3




Pikku muru kuumissaan<3

Äiti oli täällä kuukauden touko-kesäkuun vaihteessa. Oli ihanaa tulla tauolle kun ruoka on valmiina pöydässä, pyykit peseytyy kuin itsestään eikä kaupassakaan tarvinnut käydä... :D mutta yksikseen eläminenkin on kivaa. Ainoa vaan, ettei ole ollut hirveästi elämää, siinä kun ei paljon mitään jaksa, kun tässä kuumuudessa tekee puoleenyöhön asti töitä. Nyt homma onneksi muuttuu. Ja onneksi täällä on ihania ystäviä, jonka tuella on jaksanut :) samoin kuin ihanat ystävät Suomessa, ikävä on kova mutta onneksi on nykyteknologia <3





Siis nuo vohvelit.... ollaan käyty tuolla Julian kanssa ihan liian usein, niin usein että saa noista jo alennusta :D myös jätskit tosi hyviä! En käsitä, miten mulla voi olla tässä helvetillisessä kuumuudessa tällainen ruokahalu, mut ei voi mitään. Myös naapuri-mäkkäri on nykyisin 24/7...

Ainiin, olin jo ajatellut että kaksi passia tekee tästä ramppaamisesta vähän helpompaa... WRONG!! Esim. nyt Suomi-reissun varasin Turkin sukunimellä, koska maastapoistumis ja -tuloleimat on saatava Turkin passiin. Koska Turkin passissa luonnollisestii lukee mun olevan myös suomalainen, pitää näyttää molemmat passit, ja siinä sitten virkailijat yhdessä ihmettelee ja päivittelee kun niissä on eri nimet :D pitäiskö mun vaihtaa sukunimi  sellaiseksi väliviivalliseksi että siinä on molemmat?? Mullahan siis on käytössä äidin sukunimi. Turkin passissa/henkkareissa taas ei voi olla äidin nimeä, joten... Loppujen lopuksi ei mitään ongelmia ole ollut, kaksi passia vaan tuntuu aiheuttavan jotain ihmetystä joissain virkailijoissa. Helsinkiin tullessa erehdyin antamaan passitarkastuksessa jälleen Turkin passin, johon seipäänniellyt virkailija äyskähti että nyt ollaan Suomessa, Suomen passi tiskiin niinku olis jo! :D

Nyt yritän jälleen saada tän blogin rullaamaan. Pahoittelen myös etten oo paljon kommentoinut, lukenut oon silti!! Yritän sitäkin parantaa, nyt kun paremmin toivottavasti kerkeää. Pahoittelut ja palataan, laittakaa kommenttia jos on jotain kysymyksiä, ideoita yms! :)

torstai 15. toukokuuta 2014

1kk

Tänään on mun ja Alanyan tämänvuotisen seurustelusuhteen kuukausipäivä. Eiku... 
Tosiaan tänään oon ollut täällä kuukauden. Välillä aika on tuntunut menevän todella hitaasti, välillä ohi kiitäen. Jotenkin kuukausi tuntuu pitkältä!

Anteeksi myös muille bloggaajille, oon superpaska kommentoija tällä hetkellä. Luen kyllä kaikki postaukset! Koneella tulee oltua aika vähän ja hoidettua muu surffailu kännykällä. Päivät kuluu niin älyttömän tiiviisti töissä :|  tässä nyt kuitenkin vähän erittäin sekalaista kuvamateriaalia ja sitäkin sekalaisempaa sepustusta.



Toissaviikolla tuli pyörähdettyä viimeinkin kunnolla yöelämässä. Seurana ihana Nea, jolta sain kolme (3!) pussia turkinpippureita ja jonka kanssa tuli vietettyä ihanan paljon aikaa. Iltaa seurannut vapaapäivä menikin sitten aika rauhallisissa merkeissä, mutta olipa ainakin rentouttava...



Edellisviikolla oli ihan surkeat säät. Vettä taisi sataa lähes joka päivä. Sama se mulle, vaikka en nyt ilosta hyppinytkään kun sain nilkkoja myöten kahlata vedessä. Harmi viikon matkalaisille, moni kuuluikin harmittelevan. Ottaisi muakin päähän! Torstaina ja perjantaina vettä tuli ihan massiivisesti, ja lauantaiaamuna heräsin siihen kun yläkerroksesta kaavittiin vettä portaita pitkin pois :D olin luonnollisesti unohtanut yhden parvekkeen luukuista auki, joten parvekekin melkein tulvi. Täällä tuntuu nuo viemärit vetävän hitaamman puoleisesti, ja pahimpaan aikaan vettä tosiaan lainehti kaduilla yli nilkkojen. Alemman kuvan kissariepu löysi meidän liikkeen sateiden aikaan ja on ottanut tavaksi tulla joka ilta vierailulle.
Mutta nyt on taas hyvät kelit. Kohta ei paljon enää sadakaan.


Aurinko on tehnyt tehtävänsä, latvat vaan vaalenee! Hyvä ettei sitten värjättykään niitä. En edelleenkään meinaa uskoa että noissa on vaan värinpoisto :D



Pari näkymää parvekkeelta. Mun on vaikea nähdä täältä kämpästä esimerkiksi että sataako, jos sitä ei kuule eikä roiku tuosta kaiteiden yli :D hirveästi puita, kasvillisuutta ja taloja just tuossa edessä. Myöskään aurinko ei paista tänne suoraan kunnolla, mikä tulee olemaan kyllä huippujuttu keskikesällä.


Cikcillin maisemia <3 oon muutamana vapaapäivänä käynyt siellä suomalaisen ystävän luona kylässä ja syömässä sekä fiilistelemässä vanhoja kotikulmia. Ehkä tänälauantaina taas!

Mulla nyt ei ole suurempaa kerrottavaa, koska mun elämä on melko tavallista arkea nyt. Kirjoittakaa kommentteja ja kysymyksiä jos tulee mieleen :)

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Töitä, jalkapalloa ja ystäviä

Hellurei. Täällä on aika vyörynyt eteenpäin lähinnä töiden merkeissä. Flunssa antaa viimeinkin periksi joten sosiaalinen elämäkin alkoi :D Kuvat puhukoon puolestaan;

Vapaapäivänä kävin taas Cikcillissä suomalaisen ystävän luona. Asuin viime vuonna samassa talossa, jotenkin ikävä noita maisemia! Sen sijaan tuota mäkeä ei ole :D

PERUS vapaapäivän ilma. Heti kun pääsin altaalle niin pilvet ilmestyi loppupäiväksi. Onneks tässä on aikaa kerätä tuota väriä pintaan.


Juomaa jos jonkinlaista ;)

Täällä on jotkut pyöräilykisat (en oikeesti tajua näistäkään mitään), tänään oli kadut kiinni ja työpaikan edessä jos jonkinlaista hälinää ja tarjolla muun muassa ilmaista köfteä, jäätelöä ja suklaata. Ne pelasti siltä, että turisteja ei tänään hirveästi näkynyt :D ilmeisesti huomennakin on tiet kiinni osan päivästä, joten toivottavasti huomennakin on ilmaista muonaa tarjolla. Ja milloin mä oikein saan ilmapallon?? Lastenpäivänäkin kateellisena katsoin kaikkia iloisia sieluja palloineen :D

Tänään töiden jälkeen kävin parin kaverin kanssa katsomassa Fenerbahcen ottelun loppuun, vaikka jalkapallo(kaan) ei mua hirveästi kiinnosta. Voitto kuitenkin tuli, ja siitä oli lähdettävä kylille riehumaan. Ihan tajuton meno ja mekkala :D hauskaa oli, juhlat tuntuu metelistä päätellen jatkuvan koko yön mutta mun piti jo tulla hengähtämään. 

Hieman on ollut tässä stressiä erääseen asiaan liittyen, mutta en vielä puhu siitä täällä ennen kuin saan asiaan jonkun selvyyden. Kyllä se tästä!
Ensi viikosta tulee mukava, vaikka työpäivät piteneekin (kuulemma nyt alkaa varsinainen kausi), sillä muutama kaveri on tulossa Suomesta. Ihana nähdä <3 


En oikein tiedä saako lukijat edes tällaisista postauksista mitään irti :D en vain oikein tiedä mistä kirjoittaa, jos haluatte jostain tietystä aiheesta postausta niin laittakaa kommenttia! Pahoittelut tynkätekstistä. 

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Uuteen arkeen totuttelua

Täällä on päästy arjen syrjään kiinni ja huomenna tuleekin jo viikko tänne tulemisesta. Jotenkin tuntuu pidemmältä ajalta, en tiedä miksi :D tulin tiistaina kipeäksi, en tosin koko talvena ollut että oli kai se jo aikakin... Kiva jutella asiakkaille kun kuulostaa joltain narisevalta mummopyörältä. Onneksi lääkkeitä saa reseptivapaana ja lähes ilmaiseksi apteekista. Alkaa olla jo paremman puolella!

Maanantaina aloitin työt ja toistaiseksi mennyt ihan hyvin. Paljon on tietysti opeteltavaa ja aloitettava lähes nollasta, kun ihan uutta hommaa mulle kuitenkin. Onneksi tunnen osan työkavereista jo vuosien takaa ja uusiinkin tutustui helposti. Fiilis on hyvä!

Lämmintä on päivisin varmaan +25 paikkeilla auringossa, mutta illalla saa olla farkku-/nahkatakkia päällä. Jotkut turistit painelee tosin iltaisinkin sortseissa, mutta hyvä jos ei palele :D yöllä pitää nukkua kahden peiton kanssa, mutta pitää nyt "nauttia" tästä, kohta kun ei saa kuumuudelta edes unta.



Maisemaa työpisteeltä ja aurinkoa <3 tänään oli ensimmäinen päivä kun satoi vettä.

Tää mun flunssa on vähän vaikuttanut sosiaaliseen elämään, koska pitkän työpäivän jälkeen kun heittää antibiootit naamaan niin meinaa olla taju pois. Muutamia kavereita oon kuitenkin nähnyt, ja huomenna on ensimmäisen vapaapäivän myötän tarkoitus nähdä useampaakin ja illalla juhlistaa synttäreitä muun muassa työpaikan porukalla. 



Yks harvoista asioista mistä en tykkää on tää kostee ilma, siis tää tukka ei pysy viittä minuuttiakaan suorassa :D sama mitä aineita tähän läträä vai läträäkö ollenkaan, ulos kun astuu tää on jo räjähtänyt käsiin. Nyt kuitenkin kestää pitää vielä auki, kesäkuun aikaan ei oo enää toivookan vaan tää pehko on ponnaril koko ajan...

On mulla luonnollisesti mennyt hermotkin pariin otteeseen :D esimerkiksi puhelimen rekisteröinti oli taas sellaista hommaa että ei naurattanut. Eikä muuten vaikuttanut MITÄÄN se että on kansalainen, vaikka toisin olis voinut luulla. Its the system sanoo kaikki. 
Veronumeron saaminen oli vielä helppoa, vaikka kaksi passia saikin porukan ymmälleen ja kolme työntekijää sitä ihmettä yhteensä tutki. Kännykän rekisteröimiseen piti saada jokin lappu, ja tiskillä tietysti erittäin asiakaspalveluhenkinen, vähintäänkin haudasta revitty henkilö. Meinasi tulla ongelmia hänen(kin) kanssaan mutta onneksi mun takana jonottanut herrasmies auttoi. En muuten kestä myöskään virastojen etuilua ja ryntäilyä, ei olis vuoronumerosysteemistä haittaa...

Rekisteröin Suomesta tuodun puhelimen tosiaan sen takia, etten jaksanut kovin kauaa etsiä täältä mitään halpaa kännyä, suomalaisella viestittely on kuitenkin niin kallista soittamisesta puhumattakaan. Kyselin oikeasti KAIKKI kaverit mutta kellään ei ollut ylimääräisiä, ja lopulta tää tuli halvemmaksi. 
Eniten aikaa meni lopulta Turkcellin liikkeissä, koska nyt onkin tullut uudeksi säännöksi että rekisteröintiin vaaditaan poliisin paperi maahantuloista ja -lähdöistä. Niitä ei voikaan katsoa passista!! Kaiken paperien pyörittelyn ja yli tunnin Turkcellissa istumisen jälkeen tuo vanha nokialainen oli viimein rekisteröity ja mulla turkin numero. Pisteet pomolle että sietää näitä mun kesken päivän lähtemisiä kun piti hoitaa mitä lie asioita milloinkin :D

Näillä mennään nyt! Palaillaan :)
Ps.näkyykö teille nuo sivupalkin lukijat? Mulle herjaa koko ajan jotain gagdetin väärin määrittelystä....

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Kohteessa

Terveiset Alanyasta!
Matka oli mulle ominaisen tuurin mukaisesti varsinainen tuskien taival, mutta perille ja kotiin päästiin loppujen lopuksi :D en edes tiedä mistä aloittaa.

Ihme ja kumma, mutta Kemi-Helsinki -lento meni vielä sen kummempia kommervenkkeja. Mitä nyt oli itkusta ja räkästä hyvästellä äiti. MaybenFlyben potkurikottero kiihdytti taas siihen malliin että meinasi mennä penkistä läpi ja isoimpia ukkoja siirrettiin takaosasta etuosaan tasapainon säilyttämiseksi. Itkua tursasin lennon alkuajan mutta sen jälkeen mulla taisi jo kuivahtaa kyynelkanavat. Heitin tujun kahvin naamaan ja maailma alkoi kirkastua (ps. oltiin hieman etuajassa).

Tähän väliin muistuttaisin, että mulla ei ole voimia nimeksikään enkä oikein käsitä miten oon joskus saanut raahattua enemmänkin tavaraa. Iso matkalaukku, isoin mahdollinen käsipakaasi ja käsilaukku oli nyt tällä kertaa matkassa. Jollain pelillä sain itteni saapuvista lähteviin, ja siitä jonnekin kentänreunalle. Vaikka olin tosi ajoissa, niin oli moni muukin sillä SunExpressin jonot oli jo aikamoiset. Siinä meni puolisen tuntia ja -tätä en oo ikinä ennen kokenut- piti maksaa ylikiloista jo mennessä. Olin sitten katsonut painorajat väärin, se olikin että Turkki ja joku muu 20kg ja KAIKKI MUUT sen 30kg. Ok, menkööt, sainpa sen käsistä pois.



Siinä sit nautiskelin vähän ruokaa ja juomaa ja latailin puhelinta, sit pitikin jo vähän meikata kun oli se tursaaminenkin loppunut. Olin alunperin tosi ajoissa, mut ilmeisesti oon niin helkkarin hidas jokasessa asiassa, että loppujen lopuks missään ei tarvinnut odotella kauaakaan, koneeseenkin päästiin heti. 
Istuin viimeisellä rivillä käytäväpaikalla, eli koko neljän tunnin ajan haisi ihanat eritteet ja joku vahingossa töni tai oli iholla kiinni. Onneksi oli vaan sen neljä tuntia. Ainakin kaks kertaa ennen tuolla yhtiöllä mulle on työnnetty ruoka eteen vaikken oo siitä maksanut. Noh, ei tietenkään tällä kertaa :D ei ois haitannut mitään...

Antalyassa vastassa oli ensimmäisenä ihmismeri passintarkastuksessa, en oo sitä kyllä muutamaan reissuun nähnyt noin täynnä. Ja luonnollisesti ei ollut turkin kansalaisille omaa jonoa (eikö joskus ole ollut??) joten mun haaveet päästä nopeammin meni siliän tien :D yksi reunimmainen tiski oli erilainen kuin muut, mutta siellä ei ollut ketään lähimaillakaan. Tiedä sitten.
Olin maksanut Nazarille kuljetuksesta Alanyaan. Arvatkaapa löytyi mun nimeä mistään listoilta? Aloin ihan tosiaan jo hermostua ja heristelin varausvahvistuksia, joissa seKIN asia luki. Kädet muuten tärisi tässä vaiheessa noista laukuista. 
Jostain autosta mulle löytyi sitten tilaa, ja kuski oli tosi hauska tyyppi. Se piristi. 



Alanyassa sain kyydin Atatürkin patsaalle, jossa eräs suomalainen ystävä jo odotteli. Vaihdoin heti rahaa ja luonnollisesti moikkasin työkavereita ja pomoa, ja saatiin vielä kyyti kämpille. Kirsikkana kakun päälle pomo kantoi mun laukun ylös, mikä onni :) vähän ajan päästä saatoin kaverin, ostin vähän ruokaa ja palasin kotiin ihan taju pois. Siis mikä väsymys! 
Taas mua koeteltiin mutta loppu hyvin, kaikki hyvin :D

Tänään oon laitellut vähän kämppää ja illemmalla nään kavereita yms. Huomenna alkaa työt. Päivittelen tänne heti ensi viikolla kuvia ja muuta tietoa, tässä vain nyt ensi-infoa että hengissä olen. Palataan! ♥

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Osimoilleen näin!

Pärsk, mun surkee huumorintaju nauraa vieläkin Jamolle ja kysyppä joku toinen, kysyppä vaikka kierreportaat.....

ASIAAN! Musta tuntuu että viimeiset päivät on juosseet ohi vähintään tuplavauhtia. Tässä on osteltu viimeisiä juttuja, nähty niin paljon kavereita kuin mahdollista, panikoitu ja -uskokaa tai älkää- haettu jo laukku! Oon kertakaikkisen etuajassa tämän homman kanssa. Hain eilen sekä laukun että käsipakaasin ja löin ne parvekkeelle tuulettumaan. Tänään sain ne roudattua makkariin ja jopa hieman kamoja heiteltyä sinne. Sit tympäännyin koko hommaan ja päätin mänkätä pääsiäismunia ja katsoa Hobitin kakkososan SF Anytimesta, jonne mulla on pari ilmasta katselukertaa. Se siitäkin taas.......

Tää on vaan niin uskomatonta touhua saada mahdutettua jonkun puolen vuoden kamat yhteen isoon laukkuun ja isoimpaan mahdolliseen käsipakaasiin. Nyt on vielä iltaisin kylmää, joten tarvin parit takitkin. Puhumattakaan kaikista muista räteistä. Mitä tästä tulee taas? Onneks äiti tulee jo toukokuun lopulla, saa tuoda puuttuvia kamoja ja viedä turhaksi toettuja. Ja kemiläiset tulijat, beware, saatan pyrkiä hyötykäyttämään teidän laukkujanne :D
Tulipa mieleen, että olisihan sitä voinut maksaa toisestakin ruumalaukusta. Mutta millä pelillä mä niitä mihinkään rahtaan on toinen kysymys. Jouduin jo maksaan Kemi-Helsinki -välille jonkun superpainavan laukun hinnan?? Lyön pääni vetoa, että laukku ei ees paina sen vertaa MUTTA jos olisin valinnut kevyemmän olisi pätkähtänyt ylikilomaksut. On tää yhenlaista touhua.


Lauantaina muuten pukkas työvuoroa vanhaan kunnon hotelliin, oli kiva yllätys ja vielä kivempaa oli hoksata että jotenkin vielä osaakin ne hommat. Sen jälkeen näin ihania tyttösiä ja vakibaari yllätti olemalla ihan piippuun asti täynnä. Tulipa sekin koettua. Kohta on vähän erit baarimeiningit... 

Huomenna täytyy juosta läpi vielä lääkäri, apteekki, kirjasto, joku kauppa ja vielä parit kaverit ja sukulaiset. Apua! Aloin pohtimaa että oliskohan tässä pitänyt käydä vielä hammaslääkärissä, mutta valitettavasti ei ollut vapaita aikoja tälle viikolle vakkarilääkärillä. Voi harmi, hah......

Luulenpa et päivittelen seuraavan kerran Alanyassa. Seuratkaa instagramia, johon päivittyy varmaan enemmän reaaliajassa.
Tästä tuli nyt flegmaattisen kuvaton postaus.... Palaillaan! ♥

maanantai 31. maaliskuuta 2014

Alle kaksi viikkoa

Ai kamalaa, laskuri näyttää 12 päivää lähtöön. Alle kaksi viikkoa! Saanko kysyä mihin tää aika on oikeesti mennyt? Vaikka syksyllä menikin hieman aikaa taas sopeutua Suomeen, niin siitä huolimatta aika on mennyt hirveää vauhtia varsinkin joulun jälkeen. Tuntuu että lähtö tulee liian äkkiä, en mä ole valmis!!

Mutta tarkemmin miettiessä niin ei mun oikeastaan tarvitse tässä suurempia juttuja enää tehdä eikä mitään suurempaa jäänyt talven aikana tekemättä. Kai? Joo, bikinikuntoon olisi voinut itsensä hommata, se proggis kuivui kasaan vissiin jo tammikuun puolivälissä... 
Parit lääkkeet ynnä muut tykötarpeet pitää käydä vielä ostamassa ja muuta tällaista pientä. Laukkua en hae vielä pitkään aikaan, sen läsnäolo stressaa mua ja mylläisin sen varmaan halki useampaan kertaan. Paniikkipakkaus paras pakkaus.

Luulisi, että mitä useammin lähtee niin sen helpommaksi se muuttuu. Ei muuten pidä paikkaansa. Tuntuu että se on joka kerta hankalampaa! Inhoan hyvästejä. Oon niin rutinoitunut ihminen, että ottaa aina aikansa tottua uuteen. Mutta sitten kun totun, niin kaikki on hyvin. Ihme vääntöä ja kasvukipuja tämän ikäisenä.
Onneksi täällä Suomenkin päässä on perhe, varsinkin äiti, ihan täysillä mukana tässä "älykäspuhelinten" maailmassa. On Viberit, Skypet, Whatsapit... Äiti voi roudata tietokoneen mummulaan, kummitäti käyttää Skypeä, kavereista nyt puhumattakaan jne. Mullakin on nyt "älykkäämpi" puhelin kuin viime vuonna, tosin se on muutoin vähän vänkyrä että toivottavasti toimii nyt.

Tänä viikonloppuna käytiin mutka Helsingissä. Näki taas sukulaisia ja ihania ystäviä, vaikka tukka putkella saikin liidellä paikasta toiseen. Onni on ystävät <3



Sokka irti turkkilaisen ravintolan buffetissa. Aah!! Paikka oli ihan täynnä, hyvä et menestyy :)

Pääsin viimein testaamaan Hennan opastuksella Tiger-yökerhon. Hennan kanssa ei ollut pitkät hyvästit, hän kun tulee pohjoiseen ensi viikolla ja saadaan vielä treffata tyttöjen kanssa <3
Vedän vatsaa sisään... Halusin tai en niin yövuorot, epäsäännölliset ruoka- ja unirytmit yhdistettynä mässäilyyn toi kivan kestoturvotuksen, ei puhettakaan että tässä laittas mitään muuta kuin peplumia päälle :D kyllä se hikoillaan taas kohta pois...

Kuvasta ei oikein näe, mutta kävin pätkäisemässä tätä tukkaa vähän lyhyemmäksi sekä laittamassa vähän kesäväriä. Tarkoituksena oli värjätä vähän liukuväriä, mutta värinpoiston jälkeen todettiin että tuohan on ihan passeli sävy! Multa ei koskaan ole värjätty koko tukkaa, vain raitoja joskus harvoin ja edellisistäkin on useempi vuosi. Oon ihan tyytyväinen luonnolliseen väriini tummanruskeaan, vaikka tietty olisi jännä kokeilla jotain kokonaan uuttakin! Viime vuosina tuo pehko on kyllä vähän vaalentunut, pitkien aikojen viettämisellä paahtavassa etelän auringossa ei varmaankaan ole mitään tekemistä sen kanssa...


Tuosta näkee vähän latvaväriä! Ei varmaan olisi haitannut vaaleempikaan sävy, mutta luultavasti se vaalenee vielä hieman auringossa. 

Voisin jo vähän etukäteen kysellä, olisiko teillä jotain erityistoiveita postauksiin Turkissa? Vai jatkanko vain tätä päämäärätöntä pölötystä :D jos teillä on jotain toiveita tai kysymyksiä niin kommentoikaa tai laittakaa vaan sähköpostia! 
Ja instagramia tuun varmasti päivittämään sit vähän erilaisillakin kuvilla, eli seuratkaa ihmeessä sitäkin jos kiinnostaa :)

Aiheeseen vielä vähemmän liittyen... Oon ihan hulluna kaikkiin Instagram-"julkkis"koiriin. Jos täällä on muitakin yhtä höppähtäneitä niin tsekatkaa @stuffonscoutshead, @barkleysircharles, @manny_the_frenchie ja @leila_the_bullboxer nyt ainakin!! Mä en kestä!! Jos Mikin elämään kuuluis vielä muutakin kuin nukkumista, tekisin sille oman profiilin. Oispa insta ollut olemassa jo aiemmin :DD




torstai 13. maaliskuuta 2014

Alanya im coming home!

Yes! Viimeinkin saan tehdä tän postauksen :) Huomaattekin vasemmalla laskurin! Nyt on kaikki varmistunut Alanyaa varten. Tässä on ollut kaikkia virityksiä, verkkoja vesillä ja kaikkea vastaavaa jo pitemmän ajan, mut en tänne kirjoitellut ennen kuin kaikki oli varmaa.

Nyt on siis varattuna lento, 12.4. kuten myös asunto ja töitäkin. Olisin halunnut lennon Oulusta, koska se on kaikin puolin helpompaa, mutta Oulusta on vaan yölentoja. Ei olis muuten haitannut, mut haluan löytää kämpän päivänvalossa. Ketään kuskia, edes ittteeni, en osais sinne yön pimeydessä opastaa :D joten aamusta lennän ensin Helsinkiin, ihme kyllä Kemin ja Helsingin välillä oli kerrankin sopivat yhteydet.

Mut jee! Tää tuli nyt sinällään vähän äkkiä, kohtahan mä jo olen siellä :O kohta on taas se dilemma et niin huippuu lähteä, mutta samaan aikaan hirveä lähteä... taas tulee niin järkyttävä ikävä tänne ja tuntuu olo, että "jätän" porukkaa tänne :D tätä on tosi hankala pukea sanoiksi... Joka tapauksessa, nyt on hyvä fiilis.

Asunto on keskustassa, perus turkkilainen talo mutta kaikki pelit ja vehkeet ja täysin riittävä mulle. Allasta ei ole, mut ehkä mä selviän ;) hoh.


Tähän vielä muutakin asiaa, sillä tänään sain aika hauskan mahdollisuuden. Samalle työnantajalle työskentelevänä sain mahdoolisuuden kokea Jäänmurtaja Sampon risteilyn! Pari kuvaa siitä;

Oli upea kokemus! Tää on taas näitä, että koko elämänsä asuu näiden oman kaupunkinsa matkailuvalttien ym. kupeessa eikä tule koskaan käytyä. Auringonpaiste olis ollut huippu, mutta onneksi ei satanut. Maisemat oli hienot silti ja opastus laivalla oikeen private, kun oltiin ainoat suomalaiset. Kellumaan ei tosiaankaan menty, mut oli hauskaa katsoa ilosta kiljuvia turisteja. Jee :)

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Still here

Sorry pienestä blogitauosta! On ollut vähän kaikenlaista kiirettä, ja toisaalta ei paljon kirjoitettavaa. Jos joku teistä on Instagramia seurannut, niin tulihan se passikin sieltä tosiaan :D


Alemmassa kuvassa näkyy yks ihana uusi ostos Vero Modasta, vaalea (keino)nahkatakki <3 en tiedä jyllääkö tässä joku ironia, että kaks vuotta aitoja nahkatakkeja myyneenä ostan keinonahkaa... :D viime kesänä Alanyassa tuli muotiin kaikki farkkutakit ja -paidat sekä tän tyyliset takit, ja viimeistään nyt ne on tulleet rytinällä tännekin. Innolla ootan et pääsee käyttään, menee Turkissakin vielä kauden alussa iltaisin :)

Turkista puheenollen, täälläkin on ollut jonkun verran turkkilaisia turisteja, myös meillä. On ollut hauskaa päästä käyttämään turkkia pitkästä aikaa puheessa, vaikka kieltämättä meinannut mennä änkyttämiseksi pitkän tauon jälkeen :D on tässä koko talven ollut tavoitteena treenata ja opiskella mut varmaan arvaatte miten siinä on käynyt...

Alanyan ja kesän suunnitelmat on hitaasti mutta melko varmasti etenemässä. Asunto on melko varma, työasiat vielä vähän vaiheessa. Yksi paikka piti unohtaa, koska eivät pystyneet maksamaan mulle kuin mun vuokran verran plus komissiot. Komissioiden kanssa en kyllä edes pahemmin välittäisi alkaa pelleilemään, mut vielä vähemmän viitsii alkaa kituuttamaan kuin opiskelija ikään, vuokran lisäksi kun on maksettava vesi+sähkö, kaksi puhelinta, ruoka ja eläminen yleensä. Vaikka olisi miten kiva työ. Onneksi on vielä toinen vaihtoehto eli verkot on vesillä. 

Tuntuu kyllä hullulta että on jo maaliskuu! Helmikuu meni tosi nopeaa, ja ainakin nyt jälkeenpäin ajateltuna koko alkutalvi. Ensi kuussa pitäisi taas lähteä!! Ois kiva löytää jo lennotkin, mutta tuntuu että jatkuvasti on niin paljon kaikkea muutakin. Katsellaan :)

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Silmäkontrolli ja passin odottelua

Moro. Tänään kurvasin Ouluun silmäleikkauksen kuukausikontrolliin. Siitä on tosiaan jo kuukausi! Jännäsin vähän, että miten silmät on parantuneet, vaikka itsellä onkin ollut hyvä tunne. Itse asiassa näen nyt paremmin kuin lasien kanssa! :D lasien kanssa en nähnyt sen kirjaintaulun viimeistä riviä, mutta nyt ei ollut ongelmaa. Silmät lisäksi kuvattiin ja tarkistettiin muutenkin kokonaisvaltaisesti. Seuraava kontrolli olisi puolen vuoden päästä eli heinä-elokuussa, mutta oon sillon melko varmasti Turkissa. Ei kuulemma ole niin justiinsa tuon seuraavan kontrollin kanssa, mikäli silmät vain tuntuu hyvältä. Sen näkee sit :) lisäksi sain ajokorttitodistuksen vietäväksi poliisilaitokselle, että kortista poistetaan lasien käyttämistä vaativa osa. Jee!

 Viikonloppuna pääsin pitkästä aikaa tuulettumaan. Ja lähti vähän lapasesta kun suorastaan innostui.. :D eipähän tarvi käydä taas vähään aikaan, haha.

Alan pikkuhiljaa tottua lasittomaan naamaan :D
 
Suurlähetystö pistää taas parastaan. Mullehan soitettiin sieltä tammikuun lopulla ja laitoin sit seuraavana päivänä, 28.1., sinne sähköpostia että minkälaista asiaa, mua on vähän hankala saada nyt päivisin kiinni. Siihen vastattiin eilen 10.2. (ja jostain syystä turkiksi, vaikka laitoin suomeksi) että passi on valmis ja sen voi hakea. PAITSI ETTÄ passia hakiessa mä maksoin sen postittamisesta vielä erikseen 12 euroa ja virkailija vielä varmisti, että kyllä passi postitetaan tänne pohjoiseen. Mä en enää tiedä itkisinkö vai nauraisinko näille. Saapa nähä saanko tuotakaan murheenkryyniä ikinä kotiin asti. Seuratkaapa instagramia (sivupalkki), laitan siitä ihmeestä HETI kuvan kun sen saan :D