sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Alanya-historiani

Tein jotain pientä muokkausta täällä, vaihtelun vuoksi. Voisi kunnolla vaihtaa värimaailmaa ja muuta vastaavaa, jos jaksaisi kunnolla perehtyä! Pelkään että saan koko roskan sekaisin enkä enää kivan näköiseksi :D


Ajattelin vähän valottaa syvemmin näitä mun Alanya-seikkailuja, koska reaaliaikaisesti niistä tuli aika pintapuolista tietoa. Ja kesän 2012 reissusta tuli, noh, ei mitään :D ja vähän kertoa että miten sinne alunperin päädyin töihin, miten ja miksi palasin samoihin hommiin, miltä hommat oikeasti tuntui ja mitä ensi vuonna. 
Kuvituksena sekalaisia kuvia vuoden 2003 ja 2011 lomareissuilta sekä kahdelta viime kesältä!


Sekamateriaalia v. 2011 lomareissulta. Vasemmalla kakku, keskellä ranta ja oikealla hotellin Yrjö-kissa :D
Oltiin äidin kanssa kahdestaan reissussa kesäkuussa, kaksi viikkoa Riviera-hotellissa. Ihana hotelli! Matka oli mun ylioppilaslahja, koska ei oltu käyty todella moneen vuoteen missään. Itse asiassa 2003, silloinkin Alanyassa, taisi olla meidän edellinen reissu. Sitä ennen oltiin käyty myös Kemerissä, Marmariksessa ja Sidessä.
Jossain vaiheessa lomaa meikä ulvoi ja märisi hotellin tietokoneilla, koska yhteishaun tulokset oli tulleet ja mun nimeä ei missään! Se harmituksen määrä oli uskomaton. Loppukesastä tuli kirje, että mut on kuitenkin hyväksytty opiskelemaan matkailua, joten loppu hyvin kaikki hyvin :D

V. 2003. Tyhjän näköinen ranta!

Alanya oli tuttu paikka, mutta muuttunut melkoisesti sitten edellisen reissun. Tällä matkalla tutustuttiin kuitenkin erääseen suomalaiseen naiseen, joka oli töissä Mehmet Lederissä. Hänestä ja mun äidistä tuli ihan kavereita ja jutustelu jatkui Facebookissa. Talvella tämä nainen sitten kyseli, tietäisikö joku halukasta tulemaan seuraavaksi kesäksi kyseiseen nahkaliikkeeseen avuksi. Äiti mainitsi asiasta mulle, ja ei tarvinut kauan miettiä! Sitä kautta siis päädyin sille tielle :)

Toukokuussa 2011 sain sitten lopettaa koulun siltä vuodelta vähän aikaisemmin. Onneksi, koska se oli ärsyttävä mihinkään liittymätön ruuanlaitto-kurssi :D loppukuusta matkustin ensin yöjunalla Turkuun, jossa tapasin tulevan kämppikseni, nykyisen hyvän ystäväni ♥. Turusta lennettiin Antalyaan ja sieltä Alanyaan. Siellä kotiuduttiin ja siitä se lähti pyörimään. Asuttiin ihan "turkkilaisessa" kerrostalossa, yhden kadunpäässä pääkadulta. Töihin mulla oli noin 1 kilometri matkaa ja Maininki-ravintolaan, jossa kämppikset oli töissä ja jossain sain syödä, oli ehkä 300m päässä. Se oli kiva paikka asua! Sinä kesänä muutettiin kylläkin neljä kertaa ja kämppiä oli yhteensä kolme. Tämä, asunto Cikcillissä ja erään tuttavan asunto Kleopatran puolella. Matkalaukkuelämää..... Pomo tosiaan maksoi asunnot molempina vuosina. 2013 maksoin loppuajasta itse myös sähkön ja veden.



Vanha kunnon Mehmet Leder. Hieman valikoima muuttunut reilussa vuodessa, mutta muuten sama. Ylä- ja alakerta. 
Tykkäsin tuosta työstä tosi paljon, sen takia kai tein sitä toisenkin kauden. Mun työnä ei ollut niinkään myynti, vaan sen hoiti "ammattilaiset", mutta olin tulkkina ja kääntämisapuna sekä esittelin takkeja, autoin sovituksessa, tein kaikkia taustatyötä. Ja välillä myinkin ;) lisäksi kävin matkanjärjestäjien infoissa, esittelemässä puljua, jakamassa yhteystietoja ja pitämässä arpajaisia. Vuonna 2012 oli vielä nahkashow't eri hotelleissa, 2013 show't oli painottuneet Maininkiin tai yhteen tiettyyn hotelliin pitemmän aikaa. 
Paljon tuli vietettyä aikaa liikkeen ulkopuolella istuen, asiakkaita houkutellen ja naapuriliikkeiden poikien kanssa aikaa viettäen. Good evening, yes please, you can come look inside, hi hi :D



Ihan valehtelematta, kesä 2012 oli parasta aikaa ikinä. Se oli oikeastaan ensimmäinen sellainen itsenäistymisen hetki mulle, ja villiinnyin aika lailla :D Hoidin työni hyvin, mutta lähes joka ilta olin jossakin, jos en juhlimassa niin kavereiden kanssa, hellustamassa, pyörimässä jossain. Se meno oli aika villiä, haha... Muutettiin 2,5 kuukauden aikana se helkkarin neljä kertaa ja muuta vastaavaa, mutta mä elin elämäni parasta aikaa. Tutustuin mahtaviin ihmisiin, sain ikuisia ystäviä, opin kantapään kautta montakin asiaa, mutta kaikista eniten opin itsenäisyyttä, itsevarmuutta ja oma-aloitteisuutta vieläkin enemmän. Oon kaikin puolin kiitollinen, että oon tällaisen mahdollisuuden saanut!

Olin Alanyassa vähän alle kolme kuukautta, joka tuntuu nyt tosi lyhyeltä, kun vertaa seuraavaan pitempään kauteen. Olisin ollut pitempään, mutta matkailualan toinen vuosi starttasi seuraavalla viikolla kotiinpaluusta. Se oli mulle melkeinpä järkytys :D IKINÄ ei ole vituttanut niin paljon tulla kotiin, ikinä ei ole oksettanut Kemi niin paljon, ikinä ei ole ottanut päähän tulla tänne niinkuin elokuussa 2012! Tuntui, että kaikki jäi siellä päässä kesken. Koulukin tympäisi oikein toden teolla, mutta onneksi oli se koulu, muuten olisin varmaan mennyt läpi seinien. Joskus loppuvuodesta elämä alkoi hymyillä, koska olin yhteensä noin neljä kuukautta työharjoittelussa paikallisessa hotellissa, mikä oli tosi kivaa hommaa, ja kaiken päälle tapasin siellä ihanan miehen, haha. Se ois melkein oma postauksen aiheensa se stoori! :D

Anyway, jossain vaiheessa talvea aloin kyselemään Alanyaan päin, että mitenkän seuraava kesä. Olin joka tapauksessa menossa Matkamessuille 2013 auttamaan pomon ständille, joten viimeistään siellä selviäisi kai sekin!




Matkamessut! Oli aika rankat ja työntäyteiset 4 päivää, mutta nuo messut on aina vaan niin upeat! Tuli myös nähtyä pitkästä aikaa luokkalaisia, jotka tulivat messuilla käymään pohjoisesta (mulla oli silloin se työharjoittelujakso). Tuli pomonkin kanssa juteltua ja sellaisen kuvan ainakin sain, että senkus tuut seuraavanakin kautena :D

Ja mähän menin. Valmistuin matkailuvirkailijaksi (hyvin arvosanoin ;)) pienin juhlamenoin huhtikuun alussa, ja 14.4. lähdin taas. Tällä kertaa vastassa uusi kämppis ja joku väliaikaismajoitus. Kun vähän aikaa annettiin vastalauseita, päästiin meidän oikeeseen kämppään. Mähän yksin jäätyäni muutin siitä vielä kolmanteen kämppään, mut näin pitkällä aikavälillä se nyt ei niin jurppinut. 

Sama työ, melkein samat työkaverit. Jotain pientä muutosta joissain asioissa, mutta naapuriliikkeet ja "veljet" oli paikoillaan, ihan kuin kotiin ois tullut. 
Joka tapauksessa tää kausi oli jotenkin erilainen. Ok, mun naiiviuteni ja yli-innokkuuteni oli toki vähän karissut, mutta tänä vuonna moni asia oli kuitenkin eri lailla. Loppujen lopuksi mulla tuli jonkunverran ongelmia pomon kanssa, ei mitään henkilökohtaista, lähinnä näkemyseroja. Ja yhden työkaverin kanssa yhtenä päivänä me naurettiin ja rakastettiin toisiamme, seuraavana päivänä huudettiin kurkku suorana ja hyvä ettei käyty käsiksi :D oltiin sen kanssa ihan liian samanlaisia henkilöitä. Mut nyt ollaan väleissä, joten kaikki ok. 


Pähee takki ja näkymä ovelta. Ois pitäny vaatia toi takki itelle, heitin sen läpällä niskaan mut se olikin suorastaan upea :D 

Työ ei ollut fyysisesti rankkaa, vaikka tietysti pitkät aamusta iltaan -työvuorot vaati totuttelua. Mutta jotenkin sen ei antanut haitata, vaan sen tiesi olevan pelin henki. Turistit aina kauhisteli 10-22 -vuoroja ja yhtä vapaapäivää, mutta mähän olin ihan tosi hyvässä asemassa. Suurimalla osalla ei mitään vapaapäiviä kesäkautena ole! 
Joskus heinä-elokuun vaihteessa pomo hommasi uuden ravintolan, jossa mä sitten olin loppuajan ja kävin nahkaliikkeessä vain infot. Se oli paljon fyysisempää työtä kuin liikkeessä istuminen ja satunnaisten asiakkaiden palvelu :D janoisia asiakkaista riitti aamu kahdeksasta iltamyöhään, joten siinä tuli kyllä liikuttua. Ja vaikka mun kuumansietokyky on hyvä, joskus elokuun loppupuolella tuli siinäkin seinä vastaan. Se helle oli uskomaton, ja kun koko päivän juoksee uima-altaan ja baarin väliä paahtavan auringon alla... Mulle tuli noin kaksi tai kolme kertaa sellainen olo, että nyt lentää laatta ja lähtee taju. Sen näki varmaan naamastakin, kun työkaveri ihan kauhuissaan oh my god sit down I'll take care of them. :D se helpotti kun hengähti vähän aikaa.



Otin tänä vuonna muutenkin vähän rauhallisemmin. Olin erittäinkin liian seurallinen, mutta biletettyä ei tullut läheskään edellisvuoden verran, mä en käsitä millä kunnolla ja viinapäällä mä vedin sen edelliskesän :D tänä vuonna tykkäsin hengata kotonakin.

Tämä kausi oli jollain tapaa erilaisempi, aikuisempi, hankalampikin. Paljon oli pikkukiistaa töissä. Kausi oli turistien kannalta todella surkea, mikä kiristi hermoja kaikkialla. Silti se 5 kuukautta oli upeaa ja kasvattavaa aikaa jälleen kerran ja taas tutustui uusiin, mahtaviin ihmisiin. Oli taas rakkautta ja iloa vaikka muille jakaa, muistot lämmittää näin koleina syysiltoina.

Tällä kertaa oli kuitenkin kivaa tulla kotiin, suurena erona edelliskertaan. Siihen kyllä vaikutti hieman kireä tilanne töissä, joka lopulta olikin mun kotiinlähdön syy. Olisin voinut jäädä sinne lojumaan, mutta halusin silti tulla. Kemi nyt aina on hitusen masentava paikka palata, koska tää ei muutu mihinkään, mutta ihanaa oli silti. Tänä vuonna koti-ikäväkin oli ollut suurempi.

Oon kiitollinen näistä kokemuksista ja ne on kasvattaneet mua ihmisenä paljon. Välillä tuntui siltä, että ei musta ole tähän, ennen lähtöä tuli aina pakokauhu, mutta mä selvisin kaikesta! Se oli kaiken pelon arvoista, eikä elämästä tuu mitään, jos ei uskalla koettaa! :)

Tuli sen verran tätä tekstiä, että jätän tulevaisuuspohdinnat toiseen postaukseen. Loppuun vielä biisi, jota on luukutettu viime aikoina kovasti.
Toivottavasti tykkäsitte tällaisestä postauksesta :)




4 kommenttia:

  1. Ajattelin just kysyä että mitä hommia Alanyassa oot tehny mut sit luin tän. Mä oon itse harkinnut hieman lähtöä Alanyaan keväällä. Oon ammatiltani lähihoitaja. Mulla ei oo kyllä mitään hajua miten pitkät päivät hoitajilla on mutta mä en pystyis olla aamusta iltaan töissä kun oon pienen lapsen äiti. Osaatko muuten turkkia? Jos haluaa töihin Alanyaan onko turkinkielitaito ehdoton?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en yhtään osaa sanoa miten tuollaiset hommat onnistuu sitten, onko sulla kansalaisuutta? Mutta jonkun verran tiedän suomalaisia jotka on sairaaloissa muissa hommissa, esim. asiakaspalvelutiskillä tms, siellä ei ehkä niin pitkät päivät ole. Oon huono kyllä vastaamaan tähän, en tiedä miten valtion tai kaupungin vetämät työpaikat menettelee. Voipi kyllä olla että turkkiakin olisi osattava, tosin Alanya elää niin turisteista että se ei nyt mikään elinehto ole. Sieltä kyllä löytää töitä maan ja taivaan väliltä, pimeänäkin tietysti.

      Miten ois oppaan hommat, tai kysellä onko mahdollisuutta päästä matkatoimistoihin ihan siistiin sisätyöhön? Matkatoimistot kun hommaavat sen työluvankin :)

      Ite osaan turkkia silleen että pärjään ihan ok, mutta paljon petrattavaakin löytyy. Parhaiten oppii siellä paikan päällä. Alanya on tosiaan ihan rehellisesti sanottuna turistirysä, siellä kyllä pärjää englannilla :)

      Poista
    2. Ei mulla ole kansalaisuutta. Kävin Alanyassa jokin aika sitten ja juttelin Alanyan-suomalaiset yhdistyksen työntekijän kanssa. Hän sanoi että noissa sairaaloissa hommataan työluvat ja ne tarvitsee suomea puhuvia hoitajia turistipuolelle. Jos aion lähteä sinne lähetän sit niihin sairaaloihin s-postia ja kyselen niiltä tarkemmin.

      Mä osaan vähän turkkia mutta en niin paljon että selviytyisin päivittäisissä toimissa. En jotenkin vois kuvitella itseäni oppaana. Varmasti se on hyvä työ mutta en usko että sopisi mulle. Matkatoimisto työtä voisin harkita. :)

      Poista
    3. Hyvä tietää! Ja sehän on sit tosi hyvä juttu jos hommaavat luvatkin yms :) ja varmaan onkin tarvetta turistipuolelle.
      Mulla on sama, jotenkin se opashomma ei ehkä itselle sovi!

      Poista