My year

Tänä vuonna olen....

♥ valmistunut ammattiin
♥ haastanut itseäni ja kohottanut itsetuntoani
♥ viettänyt lähes 5 kuukautta Alanyassa
♥ saanut Turkin kansalaisuuden

♥ itkenyt enemmän kuin koskaan ennen
♥...kuten myös nauranut enemmän kuin ikinä

♥ särkenyt sydämeni heti alkuvuodesta
♥...rakastuakseni myöhemmin uudelleen
♥...särkeäkseni sen taas. Alkaa loppua huumori :D  

♥ tutustunut mahtaviin uusiin ihmisiin ja ystäviin
♥...kuten myös ihmisiin, joiden tapaaminen olisi saanut jäädä tapahumatta
♥...mutta joka osaltaan on opettanut
♥ tajunnut, ketkä ystävät ovat oikeita
♥ ihastunut, vihannut, rakastanut

♥ työskennellyt ahkerasti
♥ toivonut, että elämän suunta alkaisi viimein selvitä
♥ oppinut niin paljon uutta elämän monelta saralta

+ ♥ juhlinut enemmän kuin ikinä
+ ♥ tehnyt enemmän villasukkia kuin koskaan aiemmin!

  
2014, please be good ;) 

♥

Hyvää ja maukasta joulua lukijoille ja kaikille muillekin! ♥

Oon viettänyt joulua ensin aamulla yksin kotona (Kuumalinja!) ja myöhemmin mummolassa ja nyt illasta äidin kanssa. Niin kuin näkyy Mikki sai ihan oman pikku paketin sukulaisilta, sitäkin vielä muistetaan 10 vuoden jälkeen <3 

Nyt Samu Sirkka, jonka repliikit, biisit ja pätkät muistaa jo unissaankin. Rauhallista joulua kaikille! :--)

Jouluvalmisteluja ja ajanvarauksia

Kiitos kaunis kaikista kommenteista tuohon edelliseen postaukseen :)! kiva vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia. Keksis nyt vaan lisää kirjoittamista!

Täällä on menty näissä merkeissä:

Perinteiset joululaulut kirkossa. Parina viime vuotena oon käynyt joulukonserteissa näiden sijaan, mutta pitkästä aikaa näissäkin merkeissä Kemin pinkkiin kirkkoon ;) vieläkin monet rutisee ja tupisee kun kirkko maalattiin vaaleenpunaseks, mun mielestä tuo on just rock!

Tehty pipareita (niinkuin näistäkin näkyy, taiteellinen näkemys on olematon) ja makoiltu viltin seassa. Mikki on taas onnensa kukkuloilla kun pappa ostelee pikkukinkkuja ennen varsinaisen kinkun nauttimista. Ja sitten se oksentelee kun syö liikaa (siis Mikki, ei pappa), mokoma ahne porsas. <3 Mä en tykkää oikein mistään jouluruuista. Herkut ja jälkkärit taasen on eri asia, eli perseen levennys on taattu. Jos taas aloittais kevyen elämän tässä vuodenvaihteessa...

Lisäksi oon saanut silmäleikkausta eteenpäin! Terveystalolla olisi ollut tämän vuoden loppuun asti ilmaiset esitutkimukset, soitin kuun alussa ja ekan vapaan ajan sai tammikuun toiselle viikolle. Muutama muukin haluaa rilleistään eroon :D no samapa se sille, varasin ajan tammikuun 8. päivälle, mut ei toki sekään mennyt niin kuin Strömsössä. Esitutkimus ja leikkaus tehdään Oulussa, ja esitutkimukseenkin ois hyvä olla kyyti, koska ei kuulemma näe kunnolla pariin tuntiin sen jälkeen. Olin varannut sen ajan vähän mutu-tuntumalla ja kaikkien järjestelyiden jälkeen mulla pitäis olla sieltä kyyti pois, mutta junalla on mentävä. Ellei tule peruutusaikoja. Ja jos jään oottaan peruutusaikoja en varmasti saa junalippua :D

Tammikuun alussa on toinenkin lääkäriaika, kun mulla on ollut vähän oireita liittyen mahdollisesti sydämeen. Yhtä lääkärillä ramppaamista, tarkoituksena mulla on selkeesti saada kaikki hoidettua ennen 21.1. alkavia töitä, mut oiskohan nääkin voinut yrittää hoitaa aikaisemmin?? :D


Olisiko teillä jotain postausehdotuksia, vaikkapa Alanyaan liittyen? En ees muista mitä oon täällä jauhanut ja mitä en, mut sanokaa ihmeessä jos haluatte tietää lisää esim. millaista työ oli tai lisää edellispostauksen kaltaista pohdintaa :)

Oon viime päivinä fiilistellyt Turkkilaisia radiokanavia sekä kesän hittejä, pakko jakaa muutama vaikka osa näistä on jaettu jo kesällä! 

 

Miehistä

Eräs lukija antoi postausvinkin ja pyysi, että kirjoittaisin näistä Turkin/Alanyan "kuuluisista" miehistä ja kertoilisin vähän aiheesta, kun oon kaikenlaista siellä toki asuessa ja työskennellessä nähnyt. Vaikka näin on ja omakohtaistakin kokemusta löytyy niin en tiedä, onko mulla tähän hirveen painavaa sanottavaa! Vähän nyt kuitenkin sitä yleistä höpinää, mietteitä ja kokemuksia piisaa tässä. Miehethän on aiheena aina kiinnostava ja keskustelua herättävä ;) 

Korostan vielä, että nämä ovat minun kokemuksiani ja havaintojani ja pyrin olemaan yleistämättä, koska silloin lähdetään kauas totuudesta. En halua myöskään arvostella kenenkään käyttäytymistä tai mitään muutakaan vaan yritän kirjoittaa diplomaattisesti, mitä itse oon nähnyt!
Kuvitukseksi sekalaisia Alanya-kuvia, kun en tiedä mitkä kuvat tähän oikein sopisi eikä tylsäksi kuvattomaksikaan viitsinyt jättää :D

Mä en oikein tiedä edes miten aloittaa ja jakaa nämä ajatukseni, taitaa olla ihan virallisesti ensimmäinen mielipidepostaus! :D tosin sellaiseen tarvitaan kai mielipiteitä...? Eheh.

Alanyahan täysi turistirysä ja muutenkin hieman modernimpi ja länsimaalaisempi kuin monet muut kaupungit, varsinkin itään mentäessä, joten tietty kaikkia lieveilmiöitä siellä esiintyy ja osa niistä melko näkyvästi  Mitä pitempiä aikoja oon siellä viettänyt, sitä enemmän oon tietenkin päässyt seuraamaan jos jonkinlaista menoa. 
Oon todistanut sitä, että soitetaan peräkkäin kolmelle tyttöystävälle Eurooppaan ja kaikille lässytetään identtiset lirkutukset. Ja että pyöritetään joka ikinen ilta uutta tyttöä. Ja että kännykän kalenterissa on tarkat merkinnät milloin tulee sweety 1 Norjasta, sweety 2 Suomesta ja sweety 3 Hollannista. Ja miten helpoille eurooppalaisille naureskellaan selän takana. Ja miten jätkä soittaa kaverilleen että nyt tänne, täällä on yks kenet voit fiksata (="fix a girl" on sanonta jota en kerta kaikkiaan kestä enää. Autoja fiksataan!!).

Ja sitten oon todistanut, millainen mies voi parhaimmillaan olla. Tunnen sieltä ihania pariskuntia, joilla on takanaan vähintään Titanicista seuraava rakkaustarina.Tiedän niin monta fiksua, modernia, romanttista miestä, jotka elävät hyvässä parisuhteessa eurooppalaisen kanssa. Vanhempia pariskuntia, nuorta lempeä, perheitä. Ja kerran todistin jopa niin päin, että suomalainen mies rakastui turkkilaiseen naiseen! :) 

Tää on aiheena hyvinkin kaksipiippuinen, koska tilannehan on sama tasan jokaisessa maassa ja kaupungissa. Löytyy hyviä miehiä, löytyy häntäheikkejä, idiootteja, mulkkuja, fiksuja, normaaleita ja vielä kaikkea siltä väliltä. Ei näiden baaripoikien maine ole ihan tyhjästä kehittynyt tai taivaasta tippunut, onhan se tosi. Ehkä Alanyassa tämä monenmuotoisuus näkyy paremmin kuin monissa muissa paikoissa, koska niin monella on sieltä kokemuksia ja tietoa. Ja niinhän sitä aina sanotaan, että yhtä positiivista kokemusta kohti kerrotaan kymmenen negatiivista. Koska Alanya ei ole mikään uusi matkakohde ja on kooltaan iso, kokemuksia ja matkakertomuksia löytyy niin paljon. Jo yleensä pelkkä tavallinen keskustelu Alanyasta lähtee melko pian keulimaan sivuraiteille. Limaset baaripojat! Viisumin perässä juoksevat lirkuttelijat! Pettäjät! Kuppa ja kuus muuta! Alanyan ja muiden rysien baaripojat on puhuttaneet jo niin kauan ja sellaisella raivolla, että hyvät miehet, parisuhteet ja kokemukset jää ihan helposti taka-alalle!

Ja entäs sitten mun kokemukset ja parisuhteet? Tätä aihetta en oo täällä paljon avannutkaan, en oikein tiedä miksi. Oon muutaman kerran seurustellut turkkilaisenkin kanssa, kyllä. Muistaakseni jossain loppukesän postauksissa taisin mainita "hellun", mutta enempää en oo näistä aiheista koskaan kertonut. Ehkä en oo katsonut niitä olennaisiksi :D
Mutta tosiaan, omat seurustelusuhteet on enimmäkseen positiivisia. Negatiivista on ollut mustasukkaisuus ja se että yritetään vaikuttaa elämään ja tekemisiin. Muutamalle oli suurikin ongelma alkoholin kohtuukäyttäminenkin, baareissa käymisestä ja tatuoinneista nyt puhumattakaan. Mua edelleen naurattaa eräs toissakesäinen toteamus, jonka logiikka loistaa poissaolollaan; "Sä olet puoleksi turkkilainen, joten sun pitäis olla puoleksi muslimi."
Oon seurustellut enemmän vanhoillisemman kurdin kanssa, kuten myös huomattavasti modernimman ja uskontoakin kyseenalaistavan miehen kanssa. Ja siltä väliltäkin.
Joka tapauksessa kaikkia suhteitani muistelen kuitenkin enemmän positiivisesti kuin negatiivisesti. Ja itse asiassa kaikkien (näistä sanavalinnoista tulee mieleen että kyse on väh. kymmenestä mutta ei todellakaan :D) entisien poikaystävien kanssa oon väleissä, ellen sit ihan kaveri. Tosin ehkä se kertoo vain siitä, että mikään ei ole ollut tarpeeksi suuri rakkaus, etteikö kaveruus onnistuisi. Tai eräs on, vaan ei turkkilainen... Ah, tästäkin väännöstä saisi varmaan oman ylianalysointipostauksensa :D

Tämä aihe on hyvin räjähdysherkkä ja puhuttanut paljon blogimaailmassa. Aiheesta on vaikea keskustella diplomaattisesti ja ketään loukkaamatta, koska yleistäminen alkaa hyvin helposti ja silloin totuuden ja arveluiden ero hämärtyy. Lähinnä kyse oli omien kokemusten jaosta, muistakaas se :) 

Ps. laittakaa ihmeessä lisää postausideoita!

Alanya-kuvapläjäys

Selailin vaihteen vuoksi äidin Alanya-kuvia, ja sieltä löytyikin paljon erilaisia kuin mitä multa! Tänä kesänä äitihän kävi kesäkuussa mua moikkaamassa kaksi viikkoa ja asui hotellissa melko lähellä mun työpaikkaa. Eli toisin sanoen kaks viikkoa pelas muonitus pitkästä aikaa mullekin, kun rampattiin ravintoloissa. Kyllä muuten kelpasi :D ja sain tulla tauolla lähemmäs kunnon suihkuun. Mun työpaikka teki kyseisen hotellin kanssa yhteistyötä eli tiesivät mut etukäteen, muuten olis voinut tulla sanomista siitä ramppaamisesta. Oli kivaa kun äiti kävi kylässä, käytiin kiertelemässä ja ravintoloissa aina kun mun työt vaan antoi periksi <3 Jaan tässä parit kuvat teillekin!

Älkää välittäkö, muakin ärsyttää nuo aikaleimat kuvissa :DD Kesäkuussa järjestettiin triathlon-kisat, eli paljon hyvännäköisiä urheilijoita...eiku. Hirveen kuuma keli tollasille kisoille, vaatii kuntoa tollaset olosuhteet. Tiet oli kiinni monta päivää ja välillä sai odotella tosi kauan ennen kuin pääsi edes tien yli. Myöhästyin töistä pari kertaa sen takia, mutta olipahan edes syy :D

Kaupungintalo.

 Itäinen ranta <3

Puistoa. Ihana tunnelmallinen myös illalla valojen kera.

Alemmassa kuvassa upea Sapaderen kanjoni <3 äiti kävi vähän päiväreissuilla yksin kun mä olin töissä.

Tässähän alkaa puskea Alanya-ikävää. Näitä kuviahan sitten riittää, että voin kyllä laitella lisääkin :)

Huomenna luvassa Cheekin keikka Oulussa!! Viikonloppu meneekin äidin synttäreitä juhliessa ja siinä välissä pitää käydä katsastamassa Hobitin toinen osa :D Mites teidän viikko on lähtenyt käyntiin?

Pikapäivitys

Hey! Täällä on tuloillaan kiire viikko, luvassa leffailua, Cheekin keikkaa Oulussa, äidin 50v-pirskeet ja kaikkea siihen liittyvää häsläämistä... Tällä viikolla oli jopa kaksi työvuoroakin, joten rahantuloakaan ei voi estää ;) Tuntuu, että joulukuulle olisi vaikka mitä tekemistä ja tammikuun lopulla alkaa työt LumiLinnassa. Mihin tää aika on mennyt?

 Ja hei kivasti asiat etenee myös Alanyaan liittyen! Eräät ystävät, jotka työskentelevät kiinteistönvälityksessä, on auttaneet asuntojen etsinnässä ja nyt itse asiassa on yksi kiikarissa. Varmasti niin huippufiilis saada sit oma vuokra-asunto sen sijaan, että on jatkuvasti varpaillaan toisen kämpässä ja jatkuvasti on sekin pelko perseessä että joutuu muuttamaan hetkenä minä hyvänsä. Ja myös työjutut etenee kivasti, liittyen samoihin ystäviin, eli mitä todennäköisimmin Alanya calling muuttuu jälleen sellaiseksi blogiksi joksi se alun perin perustettiin ;) 



Oon saanut muutamia lukijoita lisää, tervetuloa kaikille <3 hang in there, kyllä mä vielä löydän kirjoitettavaa :D

Mä tuun kylmästä lämpimään

Ai herraisä en ees osaa kirjoittaa tänne enää. Yksinkertaisesti ei oo mistä kirjottaa! Lukijoita aivan hirveesti kiinnostaa tää kälyinen Kemi-elämä. Mitkä on tällä hetkellä mun kohokohtia? Satunnaiset työvuorot, uusi kännykkä (joka muuten lagittaa jo nyt - selkeesti mua on huijattu), jouluherkut ja, no, siinä se.... 

Kuvamänkkäys. Kaksi ylintä kuvaa töistä, pehmot piti mulle seuraa narikassa :)
Kesälaukkuja kaivellessa löysin nimikorttini kesältä. Ah, memories. Ton tekeminen muuten maksoi 5 liiraa kirjakaupassa. Olis pitänyt tehdä kans joku "big boss"-kortti ja kuleskella sen kans ympäriinsä. Ja Mikki ottaa rennosti <3


Alanyaan liittyen ei ole mitään meneillään. Hissukseen tässä kattelen asuntoja ja silleen. Tarkoitus olisi siis äidin kanssa yhdessä hommata vuokrakämppä ja maksaa vuorokuukausin, mä punkkaisin sit siellä ja äiti tulisi lomalla pesemään pyykkiä ja siivoamaan kaveriksi. Vaikuttaa passelilta suunnitelmalta, kun olisi viimeinkin oma kämppä eikä riippuvainen pomoista ja ties mistä. Ja vuokranmaksu vain vuorokuukausin, sekin olis vasta jotain. Eli parempi sit löytää jotain duunia että saa oman osansa maksettua :D

Niin tosiaan, on mulla yks juttu. Kävin tänään näöntarkastuksessa, selvittämässä vieläkö mun näkö muuttuu. No, ei muutu eikä oo pariin viime vuoteen paljon muuttunut. Oon täälläkin varmaan maininnut, että oon haaveillut jo vuosia silmien laserleikkauksesta. Mun silmissä on miinusta -6,5 ja -5,5 eli oon sokea pöllö ilman laseja. 
Leikkaus helpottais niin paljon. Eikä nyt tosiaan ole pelkästään ulkonäöstä kysymys - päinvastoin, saan paljon kommenttia että lasit sopii mulle. Niin munkin mielestä, mutta näin yli 10 vuoden niiden jatkuvan pitämisen jälkeen alkaa jo nyppiä. En voi kunnolla käyttää piilareita eli rillit on edessä jatkuvasti. 
Pelkkä leikkauksen ajatteleminenkin saa mut kauhun valtaan, ja jotain mun sietokyvystä kertonee se, etten pysty edes telkkarista katsomaan, kun niitä tehdään :D otin nyt kuitenkin ensimmäisen askeleen ja laitoin Terveystalolle viestiä. Hyi.

Loppuun yks biisi, ennen kuin jatkan tätä turhan jauhamista. En pahemmin tykkää Anna Abreusta enkä Jukka Pojasta, mut tää veto on mainio!

Olen pallolleni eksynyt

Olin ajaa ojaan yksi ilta kun tämä biisi soi radiosta ja noi sanat kolahti NIIN! Oon tän kuullut usein ennenkin, mutta selkeesti eri mielentilassa. Uskon että varsinkin toi kertsi koskee parin lukijankin elämää! :D

Valtava maailma kutsuu mua,
Mun on nähtävä, tehtävä kaikki heti ja nyt.
Valtava maailma laulaa ja juo,
Mul on paikkani kateissa tahdon sen heti ja nyt.
Olen pallolleni eksynyt 








Ps. Kiitos onnitteluista tuohon edelliseen postaukseen! <3
Julkaisin saman myös Facebookissa (eniten tykkäyksiä kerännyt juttu!! hirveen tärkeetä...) ja samantien sain pari huolestunutta viestiä hei ootko mennyt naimisiin? Anni did you get married? HEY PLEASE! Surkuhupaisinta on, että suurin osa näistä tuli turkkilaisilta - ihan kun ne ei tietäisi oman maansa käytäntöjä siitä, että käytössä on isän sukunimi :D
Ihan hassua kyllä että mun sukunimi on siellä päässä nyt isän sukunimi, mutta eihän se tänne Suomeen paljonkaan vaikuta :)

Happy news!!

JEE!

Tänään se saapui 1 vuoden ja 2 kuukauden odottelun jälkeen:

 
 
Uusi Turkin kansalainen tässä päivää! Eikun siis merhaba ;)
Toissa maanantaina sähköpostia tarkistaessani olin vetäistä kahvit kurkkuun ja nenään ja joka paikkaan, kun huomasin, mitä lähetystöstä saapunut (hyvin nuiva) viesti piti sisällään - kansalaisuushakemus on hyväksytty! Pyydettiin lähettämään postimerkit, passikuvat, mun passi ja 3 euroa kimlikin eli turkkilaisten henkkareiden tekoon.

Ei toki mennyt taaskaan niin kuin Strömsössä. Lähetin sinne mustavalkoiset kuvat, koska noh, täällä mustavalkoiset kuvat on lainmukaiset ja kymmeniä kimlikejä nähneenäkään ei  tullut muuta mieleen. Niidenhän piti olla värilliset - KIITOS KUN MUISTUTITTE! No ei hätää, mulle oli jäänyt just ne 3 vaadittavaa värikuvaa kesältä, kun hain oleskelulupaa. Eikun kuvat postiin toistamiseen.
Inhotti lähettää passi postissa, onhan se nyt vastenmielistä että se seikkailee ympäri Suomea. Tietysti lähetin kirjattuna kirjeenä.Olivat ottaneet passista vaan kopiot, niitähän en itse olisikaan voinut ottaa...

Tää on ollut erittäin ärsyttävä ja hidas prosessi. Olisi tähän kyllä varmaan saanut menemään 10 vuottakin, joten oon iloinen. Olisivat saaneet tulla kyllä jo kesällä, niin ei olis tarvinut ostaa oleskelulupaa! Anyway all good in the hood! Nyt ei tarvitse enää huolehtia oleskelu- tai työluvista <3 Nyt oon kansalainen ja Turkin päässä käytössä tulee olemaan isän sukunimi. Nyt voisin helposti hommata myös turkkilaisen passin, mutta sitä pohdin vielä. Se joka tapauksessa vaatii henkilökohtaisen käynnin lähetystöön, mutta tammikuussa olen menossa Helsinkiin joten mietin asiaa siihen asti :)

Pari biisiä tähän ilottelun loppuun:




Oon seurannut näitä tyyppejä parisen vuotta, noi jätkät on niin FIERCE! Ja ne tanssii korkkareilla! :D tänä vuonna oon tosin melkeen tippunut kelkasta kun on tullut niin paljon uusia biisejä. 



Turkkibiisejä unohtamatta! Niin hyvä biitti!

Lazy days are over!

Oh hell to the yes!

Mulla on yks kiva uutinen tuolla luonnoksissa odottamassa, julkaisen sen ens viikolla kun saan kuvamateriaalia ;) liittyy Turkin kansalaisuuteen!

Mutta nyt! Oon ollut työttömänä siitä asti kun tulin Alanyasta. Tietty tää on nyt ollut mulle vähän "kesälomaa" kun kesällä ei sitä ollut. Mutta aktiiviseen työ- ja opiskeluelämään tottuneena tällainen lojuminen alkaa pitemmän päälle tympimään. Aika on kyllä suhteellisen hyvin kulunut kavereiden, ulkoilun, urheilun ja kaikenlaisen puuhastelun merkeissä. Mutta inhottaa tällainen no-lifetys.

Siihen tuli nyt päätös! Sain nimittäin töitä Lumilinnasta, mikä siis rakennetaan tänne Kemiin joka vuosi. Eli jopa oman alan töitä, mikä on huippua. Kuulemma enimmäkseen yövuoroja, iik :D mitenkähän siihenkin rytmiin sitten tottuu, oon aika huono nukkumaan edes päikkäreitä. Mut kyllä se siitä!
Homma alkaa vasta tammikuussa ja kestää huhtikuun alkuun eli mihin asti linna on avoinna. Ajattelin, että "kesäloma" jatkuu vielä, mutta tänään sain kivan puhelun hotellista, jossa olin kaikki kouluaikaiset työharjoitteluni ja myöskin työsoppari oli. Sieltä soitettiin, että lauantaille olisi hommia! Ja kuka tietää, tarvittaessa ehkä myöhemminkin :)

 
Nyt on hyvä fiilis! Tää elämä alkaa tästä rullaamaan taas. Turkkiin lähtö tulee sit siirtymään vähintään sinne huhtikuulle, koska todellakin otan ennemmin työmahdollisuuden ja rahan ansaitsemisen vastaan. Olin miettinyt joskus maaliskuussa menemistä, mutta sama se nyt oikeastaan kuukaudelle parille :)
Pitkästä aikaa oikeesti hyvä fiilis!

Alanya-historiani

Tein jotain pientä muokkausta täällä, vaihtelun vuoksi. Voisi kunnolla vaihtaa värimaailmaa ja muuta vastaavaa, jos jaksaisi kunnolla perehtyä! Pelkään että saan koko roskan sekaisin enkä enää kivan näköiseksi :D


Ajattelin vähän valottaa syvemmin näitä mun Alanya-seikkailuja, koska reaaliaikaisesti niistä tuli aika pintapuolista tietoa. Ja kesän 2012 reissusta tuli, noh, ei mitään :D ja vähän kertoa että miten sinne alunperin päädyin töihin, miten ja miksi palasin samoihin hommiin, miltä hommat oikeasti tuntui ja mitä ensi vuonna. 
Kuvituksena sekalaisia kuvia vuoden 2003 ja 2011 lomareissuilta sekä kahdelta viime kesältä!

Sekamateriaalia v. 2011 lomareissulta. Vasemmalla kakku, keskellä ranta ja oikealla hotellin Yrjö-kissa :D
Oltiin äidin kanssa kahdestaan reissussa kesäkuussa, kaksi viikkoa Riviera-hotellissa. Ihana hotelli! Matka oli mun ylioppilaslahja, koska ei oltu käyty todella moneen vuoteen missään. Itse asiassa 2003, silloinkin Alanyassa, taisi olla meidän edellinen reissu. Sitä ennen oltiin käyty myös Kemerissä, Marmariksessa ja Sidessä.
Jossain vaiheessa lomaa meikä ulvoi ja märisi hotellin tietokoneilla, koska yhteishaun tulokset oli tulleet ja mun nimeä ei missään! Se harmituksen määrä oli uskomaton. Loppukesastä tuli kirje, että mut on kuitenkin hyväksytty opiskelemaan matkailua, joten loppu hyvin kaikki hyvin :D

V. 2003. Tyhjän näköinen ranta!

Alanya oli tuttu paikka, mutta muuttunut melkoisesti sitten edellisen reissun. Tällä matkalla tutustuttiin kuitenkin erääseen suomalaiseen naiseen, joka oli töissä Mehmet Lederissä. Hänestä ja mun äidistä tuli ihan kavereita ja jutustelu jatkui Facebookissa. Talvella tämä nainen sitten kyseli, tietäisikö joku halukasta tulemaan seuraavaksi kesäksi kyseiseen nahkaliikkeeseen avuksi. Äiti mainitsi asiasta mulle, ja ei tarvinut kauan miettiä! Sitä kautta siis päädyin sille tielle :)

Toukokuussa 2011 sain sitten lopettaa koulun siltä vuodelta vähän aikaisemmin. Onneksi, koska se oli ärsyttävä mihinkään liittymätön ruuanlaitto-kurssi :D loppukuusta matkustin ensin yöjunalla Turkuun, jossa tapasin tulevan kämppikseni, nykyisen hyvän ystäväni ♥. Turusta lennettiin Antalyaan ja sieltä Alanyaan. Siellä kotiuduttiin ja siitä se lähti pyörimään. Asuttiin ihan "turkkilaisessa" kerrostalossa, yhden kadunpäässä pääkadulta. Töihin mulla oli noin 1 kilometri matkaa ja Maininki-ravintolaan, jossa kämppikset oli töissä ja jossain sain syödä, oli ehkä 300m päässä. Se oli kiva paikka asua! Sinä kesänä muutettiin kylläkin neljä kertaa ja kämppiä oli yhteensä kolme. Tämä, asunto Cikcillissä ja erään tuttavan asunto Kleopatran puolella. Matkalaukkuelämää..... Pomo tosiaan maksoi asunnot molempina vuosina. 2013 maksoin loppuajasta itse myös sähkön ja veden.

Vanha kunnon Mehmet Leder. Hieman valikoima muuttunut reilussa vuodessa, mutta muuten sama. Ylä- ja alakerta. 
Tykkäsin tuosta työstä tosi paljon, sen takia kai tein sitä toisenkin kauden. Mun työnä ei ollut niinkään myynti, vaan sen hoiti "ammattilaiset", mutta olin tulkkina ja kääntämisapuna sekä esittelin takkeja, autoin sovituksessa, tein kaikkia taustatyötä. Ja välillä myinkin ;) lisäksi kävin matkanjärjestäjien infoissa, esittelemässä puljua, jakamassa yhteystietoja ja pitämässä arpajaisia. Vuonna 2012 oli vielä nahkashow't eri hotelleissa, 2013 show't oli painottuneet Maininkiin tai yhteen tiettyyn hotelliin pitemmän aikaa. 
Paljon tuli vietettyä aikaa liikkeen ulkopuolella istuen, asiakkaita houkutellen ja naapuriliikkeiden poikien kanssa aikaa viettäen. Good evening, yes please, you can come look inside, hi hi :D

Ihan valehtelematta, kesä 2012 oli parasta aikaa ikinä. Se oli oikeastaan ensimmäinen sellainen itsenäistymisen hetki mulle, ja villiinnyin aika lailla :D Hoidin työni hyvin, mutta lähes joka ilta olin jossakin, jos en juhlimassa niin kavereiden kanssa, hellustamassa, pyörimässä jossain. Se meno oli aika villiä, haha... Muutettiin 2,5 kuukauden aikana se helkkarin neljä kertaa ja muuta vastaavaa, mutta mä elin elämäni parasta aikaa. Tutustuin mahtaviin ihmisiin, sain ikuisia ystäviä, opin kantapään kautta montakin asiaa, mutta kaikista eniten opin itsenäisyyttä, itsevarmuutta ja oma-aloitteisuutta vieläkin enemmän. Oon kaikin puolin kiitollinen, että oon tällaisen mahdollisuuden saanut!

Olin Alanyassa vähän alle kolme kuukautta, joka tuntuu nyt tosi lyhyeltä, kun vertaa seuraavaan pitempään kauteen. Olisin ollut pitempään, mutta matkailualan toinen vuosi starttasi seuraavalla viikolla kotiinpaluusta. Se oli mulle melkeinpä järkytys :D IKINÄ ei ole vituttanut niin paljon tulla kotiin, ikinä ei ole oksettanut Kemi niin paljon, ikinä ei ole ottanut päähän tulla tänne niinkuin elokuussa 2012! Tuntui, että kaikki jäi siellä päässä kesken. Koulukin tympäisi oikein toden teolla, mutta onneksi oli se koulu, muuten olisin varmaan mennyt läpi seinien. Joskus loppuvuodesta elämä alkoi hymyillä, koska olin yhteensä noin neljä kuukautta työharjoittelussa paikallisessa hotellissa, mikä oli tosi kivaa hommaa, ja kaiken päälle tapasin siellä ihanan miehen, haha. Se ois melkein oma postauksen aiheensa se stoori! :D

Anyway, jossain vaiheessa talvea aloin kyselemään Alanyaan päin, että mitenkän seuraava kesä. Olin joka tapauksessa menossa Matkamessuille 2013 auttamaan pomon ständille, joten viimeistään siellä selviäisi kai sekin!

Matkamessut! Oli aika rankat ja työntäyteiset 4 päivää, mutta nuo messut on aina vaan niin upeat! Tuli myös nähtyä pitkästä aikaa luokkalaisia, jotka tulivat messuilla käymään pohjoisesta (mulla oli silloin se työharjoittelujakso). Tuli pomonkin kanssa juteltua ja sellaisen kuvan ainakin sain, että senkus tuut seuraavanakin kautena :D

Ja mähän menin. Valmistuin matkailuvirkailijaksi (hyvin arvosanoin ;)) pienin juhlamenoin huhtikuun alussa, ja 14.4. lähdin taas. Tällä kertaa vastassa uusi kämppis ja joku väliaikaismajoitus. Kun vähän aikaa annettiin vastalauseita, päästiin meidän oikeeseen kämppään. Mähän yksin jäätyäni muutin siitä vielä kolmanteen kämppään, mut näin pitkällä aikavälillä se nyt ei niin jurppinut. 

Sama työ, melkein samat työkaverit. Jotain pientä muutosta joissain asioissa, mutta naapuriliikkeet ja "veljet" oli paikoillaan, ihan kuin kotiin ois tullut. 
Joka tapauksessa tää kausi oli jotenkin erilainen. Ok, mun naiiviuteni ja yli-innokkuuteni oli toki vähän karissut, mutta tänä vuonna moni asia oli kuitenkin eri lailla. Loppujen lopuksi mulla tuli jonkunverran ongelmia pomon kanssa, ei mitään henkilökohtaista, lähinnä näkemyseroja. Ja yhden työkaverin kanssa yhtenä päivänä me naurettiin ja rakastettiin toisiamme, seuraavana päivänä huudettiin kurkku suorana ja hyvä ettei käyty käsiksi :D oltiin sen kanssa ihan liian samanlaisia henkilöitä. Mut nyt ollaan väleissä, joten kaikki ok. 

Pähee takki ja näkymä ovelta. Ois pitäny vaatia toi takki itelle, heitin sen läpällä niskaan mut se olikin suorastaan upea :D 

Työ ei ollut fyysisesti rankkaa, vaikka tietysti pitkät aamusta iltaan -työvuorot vaati totuttelua. Mutta jotenkin sen ei antanut haitata, vaan sen tiesi olevan pelin henki. Turistit aina kauhisteli 10-22 -vuoroja ja yhtä vapaapäivää, mutta mähän olin ihan tosi hyvässä asemassa. Suurimalla osalla ei mitään vapaapäiviä kesäkautena ole! 
Joskus heinä-elokuun vaihteessa pomo hommasi uuden ravintolan, jossa mä sitten olin loppuajan ja kävin nahkaliikkeessä vain infot. Se oli paljon fyysisempää työtä kuin liikkeessä istuminen ja satunnaisten asiakkaiden palvelu :D janoisia asiakkaista riitti aamu kahdeksasta iltamyöhään, joten siinä tuli kyllä liikuttua. Ja vaikka mun kuumansietokyky on hyvä, joskus elokuun loppupuolella tuli siinäkin seinä vastaan. Se helle oli uskomaton, ja kun koko päivän juoksee uima-altaan ja baarin väliä paahtavan auringon alla... Mulle tuli noin kaksi tai kolme kertaa sellainen olo, että nyt lentää laatta ja lähtee taju. Sen näki varmaan naamastakin, kun työkaveri ihan kauhuissaan oh my god sit down I'll take care of them. :D se helpotti kun hengähti vähän aikaa.

Otin tänä vuonna muutenkin vähän rauhallisemmin. Olin erittäinkin liian seurallinen, mutta biletettyä ei tullut läheskään edellisvuoden verran, mä en käsitä millä kunnolla ja viinapäällä mä vedin sen edelliskesän :D tänä vuonna tykkäsin hengata kotonakin.

Tämä kausi oli jollain tapaa erilaisempi, aikuisempi, hankalampikin. Paljon oli pikkukiistaa töissä. Kausi oli turistien kannalta todella surkea, mikä kiristi hermoja kaikkialla. Silti se 5 kuukautta oli upeaa ja kasvattavaa aikaa jälleen kerran ja taas tutustui uusiin, mahtaviin ihmisiin. Oli taas rakkautta ja iloa vaikka muille jakaa, muistot lämmittää näin koleina syysiltoina.

Tällä kertaa oli kuitenkin kivaa tulla kotiin, suurena erona edelliskertaan. Siihen kyllä vaikutti hieman kireä tilanne töissä, joka lopulta olikin mun kotiinlähdön syy. Olisin voinut jäädä sinne lojumaan, mutta halusin silti tulla. Kemi nyt aina on hitusen masentava paikka palata, koska tää ei muutu mihinkään, mutta ihanaa oli silti. Tänä vuonna koti-ikäväkin oli ollut suurempi.

Oon kiitollinen näistä kokemuksista ja ne on kasvattaneet mua ihmisenä paljon. Välillä tuntui siltä, että ei musta ole tähän, ennen lähtöä tuli aina pakokauhu, mutta mä selvisin kaikesta! Se oli kaiken pelon arvoista, eikä elämästä tuu mitään, jos ei uskalla koettaa! :)

Tuli sen verran tätä tekstiä, että jätän tulevaisuuspohdinnat toiseen postaukseen. Loppuun vielä biisi, jota on luukutettu viime aikoina kovasti.
Toivottavasti tykkäsitte tällaisestä postauksesta :)

Postausideoita ja hölinää

Jipii, oon saanu pari uutta lukijaa, tervetuloa :) vaikka nykyään tuo Alanya calling onkin harhaanjohtava nimi, kyllä tässä taas myöhemmin päästään niihinkin aiheisiin takaisin ;) Kemi calling ei oo kovin raflaava, joten taidan antaa tän nimen vaan olla!
Lisäsin tuonne yläreunaan tuollaisen Kuka, mitä, missä -osion, jos tänne eksyy muitakin uusia lukijoita ihmettelemään.

Ajattelin vääntää tässä lähiaikoina jonkunlaista postausta siitä, millaisia suunnitelmia mulla siis on Alanyan varalle. Melko selvää, että kuviot tulee muuttumaan radikaalisti viime vuosiin verrattuna. Kiinnostaisiko tällainen?
Muutenkin saa heittää milloin vain postausehdotuksia Alanyaan, Turkkiin tai mihin vain liittyen! Mun ideat alkaa olla lopussa ja omassa elämässä ei tällä hetkellä oo mitään kirjottelemisen arvoista :D

Jotain turinaa kumminkin viime viikoista:

Kuva finnkino.fi

Kävin katsomassa Dome Karukosken Leijonasydän-elokuvan. Oli muuten loistava, suosittelen! Yleensä en perusta suomalaisista elokuvista, paria poikkeusta lukuunottamatta. Tääkin oli ehdottomasti poikkeus! Upeita näyttelysuorituksia, erityismaininta Jani Toivolalle. Jani on ihana<3

Oon nyt vääntämässä kolmansia villasukkia parin viikon sisään :D ensin tein yhdet tulevaksi lahjaksi, sitten yllätyssukat eräälle hyvälle ystävälle joka tulee palelemaan koko talven Ruotsissa töissä ja nyt teen yhdelle parhaista kavereista. Mä voisin tehdä sukkia jatkuvasti, mut valitettavasti kohteet on vähissä :D oon tehnyt sukulaisille, itelle ja äitille miljoonat. Toivon mukaan voisin tehdä lisää tuonne Ruotsiinpäin, riippuu siitä millaisen reaktion ne saa aikaan kun sinne asti postipoika ne kuljettaa ;) ne oli isoimmat sukat tai pikemminkin sukset joita oon koskaan tehnyt, kokoa 44!!

Ihania lankoja!!

Oon taas innostunut lukemisesta, koska pari tosi hyvää kirjaa on osunut käpäliin. On aikoja, jolloin mun lukeminen rajoittuu Cosmopolitaniin ja kirjastossa käydessä vaan vaeltelen enkä löydä mitään, ja joskus tulee luettua kuin hullu. Nää kaks on niin järkälemäisiä, että jos sängyssä lukiessa tiputtaisin ne naamalle niin varmaan kuolisin :D Tuo "Kunnia" kertoo eräästä turkkilaisesta perheestä ja heidän elostaan Isossa-Britanniassa sekä mm. kunniamurhista. Tuosta toisesta taas luin nimenomaan Cosmosta ja vaikutti hyvältä. Näiden lisäksi mulla on pari muutakin kirjaa ja yks varauksessa!

Niin se elämä heittelee suunnasta toiseen, milloin elän hektistä elämää Alanyassa ja milloin kudon ja luen tyytyväisenä kaukana pohjoisessa :D

Onneks mulla on tää kaveri, jonka kanssa otetaan yhdessä rennosti <3

Synttäreitä ja nolifetystä

Huono bloggaaja täällä päivää. Pitäs laittaa tää jollekin jäähylle siks aikaa kunnes taas lähden johonkin. Huomatkaa sanamuoto... Juttelin yks päivä äidin kanssa jotakin kevääseen liittyvää ja se tokaisi "sää lähet alkuvuodesta Alanyaan, kyllä mää sen tiiän". Niin määkin taidan tietää, vaikkei siinä järkeä olekaan.

Enivei, nyt ollaan kuitenkin Perämeren perseenreiässä pohjukassa ja vietetään elämätöntä elämää. Vietin alkuviikosta synttäreitä, joita kävin vähän juhlistamassakin keskiviikkona. Syyslomat alkoi joten oli jopa porukkaa liikenteessä. Alkaa vaan nyppiä että täällä on aina samat naamat joka paikassa. Ja surkeinta on se, että mäkin kuulun niihin naamoihin :D

Töttöröö ja tukka harottaa. Kuunneltiin ennen baaria vanhoja suomihittejä ja fiilisteltiin. Gimmel, Pikku G, Antti Tuisku... <3 tuli ihan kurppanen olo kun Gimmelin Roviolla-biisistä (jota oon luukuttanu nyt kaks päivää) on 11 vuotta.

 Kaverin kisumisu diggas hirveesti, kun oltiin alkoholin vaikutuksen alaisena. Kattokaa sen naamaa :DD mä en oo yhtään kissaihminen, mutta kissat ite ei auta sitä yhtään. Yritän olla niille kiva mut ei ne vaan tykkää musta. Tämän Nellan kanssa ollaan kuitenkin vuosien edetessä päästy jo jonkintasoiselle keskusteluasteelle. 




Alko tympäisemään, kun tajusin etten voi enää tänä vuonna lähteä Turkkiin. Se sallittu 90vrk/6kk ylitettiin reilusti ja viisumikin mulla umpeutui viime kuussa. Ilmeisesti pitää odottaa vuoden vaihtumista. TAI SITÄ KANSALAISUUTTA, JOKA EI KOSKAAN TULE. Ollaan taas oltu linjat kuumina lähetystöön, mutta millon ne ei vastaa, millon ne viettää pyhäpäivää... Löysin sen "mun" virkailijan Facebookista, pitäisikö lisätä kaveriksi ;)
Ois kuitenkin kiva ehkä käydä Alanyassa talvella. Varsinkin kun kaveri on ehkä menossa. Mut ei väkisin, ei auta mennä pelleilemään sinne passintarkastuksiin. Suomeen tullessa ne ei edes tarkistaneet mun oleskelulupaa tai passia muutenkaan, mut jos nyt päättäisin lähteä niin ihan varmasti syynäisivät joka sivun ja heittäisivät jonnekin tyrmän perälle. Kyllä tää mun tuuri tiedetään. 

Katoin ikkunasta ulos ja sataa lunta :( ai kauheeta.

50 faktaa part. 2

 No nyt jatkuu tämäkin. Jotenkin vaikeeta keksiä näitä, oonkohan jotenkin tylsä ihminen sit :D

26. Haluaisin joskus antaa koiralle hassun nimen kuten Paavo, Seppo, Putte ja niin edelleen :D 
27. Mulla on kaks tatuointia, jotka on molemmat otettu a) Turkissa ja b) ilman kovinkaan pitkää harkinta-aikaa. Toki pohdin asiaa, mutta kun äitikin sanoi "tee mitä haluat kunhan et tatuoi kenenkään jätkän nimeä" niin mikäs mua esteli :D
28. Palelen tosi helposti. Ja toisaalta hikoilenkin. Ikinä ei oo hyvä.
29. Tykkään irtokarkeista, parhaita on Makuunin karkit. Ensimmäinen kauppa jossa kävin viime kuussa Alanyasta tulon jälkeen, oli Makuuni heti seuraavan päivänä :DD oon säälittävä. Mut Turkissa karkkivalikoima ei oo kovin hyvä, suklaita ja muita makeita juttuja kyllä löytyy.
30. Syön hirveesti erilaisia muroja ja myslejä.
31. Leipää syön aika vähän, mutta tuore perunarieska<3

32. Nautin kävelystä ja pyöräilystä. Mutta en kylmällä :D ja lenkkeilen mielellään, mutta jos saan valita en kävele/pyöräile töihin tai kouluun. Koska tulee hiki.
33. Mulla on krooninen nuha, eli mun nenä vuotaa aina, pahinta aikaa on suunnilleen lokakuu-toukokuu eli noh, suurin osa vuodesta. Kylmä ilma ja tuuli tekee sen pahemmaks ja ulkona saa niistellä. Lämpimällä ilmalla tätä ongelmaa ei ole, joten Turkissa oli sikäli helppoa olla. Talvella saattaisi kyllä sielläkin olla nenäliinalle tarvetta.
34. Mä en voi sietää Anna Puuta, Chisua, Jenni Vartiaista ja muita vastaavia artisteja. Niillä on muutama ihan ok biisi, mutta joku noissa ärsyttää.
35. Tykkään silti melko monenlaisesta ja erimaalaisista musiikeista.
36. En sanoisi että pelkään pimeää, mutta se on musta jotenkin epämiellyttävää. Ja vähän pelottavaa.
37. Oon toisaalta todella pihi ja toisaalta taas en mieti, paljonko rahaa menee. Jos ostan esim. lahjoja tärkeälle ihmisille, hinta ei paina niin paljoa. Sitten taas omissa tarpeissa saatan alkaa pihistelemään. Tällaisia juttuja on vaikkapa lääkärijutut, just sellanen mistä kannattaakin pihistellä... :D ja joskus ostan jotain vaan siksi, kun se on halpaa. Fiksua.
38. Oon hirveän miellyttämishaluinen ihminen. En halua pahoittaa yleensä kenenkään mieltä. Tää on johtanuut moniin kiusallisiin tilanteisiin ja sanotaanko, että perään on jäänyt roikkumaan kaikenlaisia riippakiviä, kun en osaa sanoa kunnolla ei.

39. Pelkään hirveästi läheisten ihmisten kuolemaa ja että jotain pahaa sattuu. Omasta puolestani en yhtään, mutta muiden puolesta pelkään aina.
40. En tykkää hampurilaisista kovinkaan paljon. Yleensä hampparipaikoissa otan esim. kananugetteja. Pizza on paljon parempaa. Nykyisin tietynlaisia hamppareita kyllä menee, mutta valitsen silti mieluummin pizzan.
41. Annan melko helposti periksi, monessakin asiassa. Paitsi jos tiedän olevani oikeassa tai joku loukkaa mua tai läheisiä.
42. Märehdin, pohdin ja ajattelen asioita ihan liikaa. Haluan mun päähän off-nappulan.  Ja nappulan joka toimii ilman alkoholia :D 
43. Uggit, kylläkin feikkiversiot, on mun lempikengät talvisin :D niin mukavat!! Kamalan näköiset joo, mutta niin ihanat silti. Himottaisi jopa aidot, mutta en usko että laittaisin mihinkään kenkiin sellaisia summia.
44. Rakastan nukkumista ja peittoihin käpertymistä, mutta silti mulla vaikeuksia laittaa ajoissa nukkumaan, että saisin nauttia siitä pitempään. Töissä ja koulussa ollessa tilanne oli parempi, mutta epäsäännöllinen ja myöhäiseen iltaan painottuva elämä Alanyassa sai sen aika hyvin keikautettua nyt kun ei ole töitä.

45. En tykkää valokuvien ottamisesta, koska en tunne itseäni yhtään valokuvaukselliseksi. Joskus taas tykkään ottaa esim. uusia profiilikuvia Facebookkiin, mutta tuntuu että sekin on hirveän iso projekti koska 90% kuvista epäonnistuu aina :D
46. Tykkään suurimmasta osasta radiokanavista. NRJ:llä on parhaat aamujuontajat, Voice ja Aalto soittaa monipuolista musiikkia, Iskelmässä on hyviä vanhoja biisejä jnejnejne. Oon kauhea radion rämplääjä ja kanavan vaihtelija varsinkin autossa.
47. Mun käsiala on ihan hirveä eikä se ainakaan parannu nyt kun ei tule kirjoitettua paljon mitään käsin. Ja allekirjoitus on myös ihan kamala suttu.
48. Käyn aika vähän elokuvateattereissa, mutta tykkään siitä paljon. Nykyisin liput on niin kalliita, ettei huvita mennä katsomaan jokaista leffaa. Nyt tarkoituksena olisi käydä katsomassa kotimainen Leijonasydän ja seuraavana varmaan loppuvuodesta Hobitin toinen osa. 
49. Oon nykyisin melko laiska lukemaan kirjoja, mutta jos hyvä kirja osuu kohdalle luen ihan mielellään. Ja Hercule Poirot -kirjoihin ei kyllästy ikinä :)
50. Rakastan Muumeja <3 en kyllästy katsomaan niitä ikinä. Katsoin niitä jopa Alanyassa, yleensä ne pyöri taustalla kun hääräsin tai söin, silloin kun sattui olemaan kotona. Niistä tuli kiva fiilis.

Viikon menoa ja opiskelua

Toinen osa 50:stä faktasta on vielä luonnoksissa, koska en saa sitä millään yhdellä kertaa mänkättyä kasaan, lisäilen sinne asioita kun tulee mieleen :D hankala haaste.

Tää viikko on ollut yllättävän tapahtumarikas. Alkuviikosta oli zumbailua, kaupungilla kiertelyä, kaverin kanssa kahvittelua ynnä muuta. Muutenkin ollut jotenkin paljon käymistä joka päivä. Tänään piipahdettiin äitin kanssa Oulussa ja piti tietty tsekata Stokkan Hullut Päivät. Ärsyttävä tungos. Ei löytynyt mitään koko reissulta muutamia meikkejä lukuunottamatta, mutta erittäin hyvä koska en oikeesti tartte yhtään mitään. Paitsi uudet talvikengät, joita tietenkään ei löydy mistään.

 

Taivaskin ollut parina päivänä the way I like it eli pinkki ;)

Eilen kävin leikkauttamassa tämän ylikasvaneen hamppukasan jota tukaksikin kutsutaan. Kävin vakkari-kampaajallani Minnalla, joka on leikannut multa tukan varmaan 10 vuotta... Parasta on kun ei tarvi selitellä yhtään millainen tukka mulla on, millaisena pidän sitä ja ainiin se on luonnonkihara että et viittis eka kastella jnejne. 
Olin tosiaan kesän aikana mennyt saksimaan tätä itekkin jossain Alanyan inspiraationpuuskassa ja tää oli just sen näköinenkin :D pituutta lähti jonkun verran ja nyt on vähän mallia.

Eilen tuli myös postissa tilaamani toinen Turkin kielen kirja. Mulla oli ennestään jo yksi kirja, mutta sen eka painos taitaa olla 80-luvulta ja siinä käytetään paljon vanhahtavaa kieltä. Kuvitus ei oo mulle tärkeää mutta tuossa kirjassa huomion vie miten surkeita ne on :D

Ok, ihan havainnollistavia... En ees aloita niistä kappaleen kuvituksista. Olis ilman noita töherryksiä.

Eli nyt mukana myös tuo Turkkia matkailijoille. Oikeastaan mun olisi pitänyt varmaan ostaa tuosta toisesta sarjasta se osa 2 eikä suinkaan lisää alkeita, mutta katsoin tuon nyt hyödyllisemmäksi. Ei ainakaan pääse perusasiat unohtumaan. Huomattavasti selkeämpi tämä uusi kirja ja paremmin havainnollistettu esim. kielioppisääntöjä. Taitojen puolesta saisin hypätä suoraan kirjan loppupuolelle mutta alan käymään tuota läpi ihan alusta just siksi, ettei perusasiatkaan pääse unohtumaan ja aina tarttuu sanoja mukaan :) luulin että "kirjaa täydentää CD" tarkoittaa että kirjan mukana on CD, mutta se myydäänkin erikseen hintaan 40e...

Tällä hetkellä mun turkin treenaus painottuu aika lailla Facebookkiin :D kavereiden kanssa tulee juteltua ja ""onneksi"" on niitäkin, jotka ei pahemmin puhu englantia. Pysyy joku roti ja säännöllisyys. Tosin seuraava ongelma on puhekielen ja lyhenteiden käyttö, joissa oon huono kirjoittamisessa. Kirjoittamisessa oon huono ylipäätään, koska puhuminen on ihan eri asia. Mutta itellekin on tarttunut lyhenteitä, esim. nbr = naber (miten menee) tai napiyon = ne yapıyorsun (mitä teet). Ai kauhea mun piti ihan miettiä miten tuo "mitä teet" kirjoitetaan kirjakielellä :D google kääntäjä ja sanakirjat on silti aika ahkerassa käytössä, heti jos aletaan puhua jostakin mistä en, noh, osaa puhua. Ja mun turkkihan on aikamoista konttikieltä just sen takia, kun sija- ja aikamuodot on vähän miten sattuu, mutta pääasia että tulee ymmärretyksi ;)

Mä en usko että montaakaan kiinnostaa mun kielenopiskelu, mutta tälle raiteille tää postaus nyt eksyi :D

Vielä arkistokuvaa, kuva otettu parvekkeelta. Ikävä Lemon Gardenia, siinä oli hyvä asua <3
 

50 faktaa

Jossain lukemassasi blogissa haastettiin joku aika sitten (hirveen tarkka määritelmä :D) lukijat mukaan kertomaan itsestään 50 faktaa. Lähdin toki mukaan, koska postausideat on nyt vähän vähissä kun elämä on tällä hetkellä aika, no, elämätöntä :D Matkin tässä ihanaa Lauraa ja laitan ensin vain puolet, koska mäkin innostuin jaarittelemaan.

Oikolukiessani mietin että kannattikohan kaikkea sanoa  mutta no, facts on the table!!

Here we go:

1. Jos on jäänyt jollekin epäselväksi, oon puoleksi turkkilainen. Oon kuitenkin Suomessa syntynyt ja kasvanut. Turkin puolen sukulaisia en ole pahemmin tavannut mikä on sääli. Mun toinen nimi on turkkilainen, kai mussa jotain tummuutta on ja joitain ärsyttäviä turkkilaisia ominaispiirteitäkin löytyy.
2. Oon pessimistinen, äkkipikainen, kiroilen liikaa paljon ja lisäks pakkomielteinen ja vainoharhainen turvallisuuden suhteen eli laitoinko oven lukkoon, sammutinko kahvinkeittimen ja hellan, tapanko nyt kaikki jne. Jälkimmäinen on kyllä helpottunut Turkissa asuessa, jossa huolettomuus ottaa vallan. Kolme ekaa sen sijaan ei :D
3. Stressaan paljon melkeinpä kaikesta ja huolehdin asioista jo etukäteen. Ihan älyttömän raivostuttavaa jopa itsestä, mutta oon ollut tällainen jo kakarasta asti ja hankala muuttaa sitä.

 

Turkkilaista perua on ainakin vasemmassa kuvassa näkyvä tukka, joka on JÄÄTÄVÄ luonnollisessa asussaan. Ei tarvi miettiä miksi suoristan sen aina sellaiseksi kuten oikeassa kuvassa. On kylläkin justiinsa villiintymässä tuossakin kuvassa, ei tahdo aina pysyä :D

4. En oo ikinä ollut tyytyväinen mun ulkonäköön ja painoon, mutta nykyisin en uhraa niille enää niin paljon ajatuksia.
5. Oon haaveillut vuosia silmien laserleikkauksesta ja laseista eroonpääsemisestä. En pysty käyttään piilareita, joten oon aika naimisissa rillien kanssa. Lasit kuulemma sopii mulle, mutta kyllä ne tympäiseekin. Ja se leikkaus pelottaa, en ees pysty kattoon ohjelmia joissa se näytetään. Siinä sörkitään silmiä ja siirrellään kaikkia kalvoja!!! 
6.  Rakastan Titanicia. Leffa on upea, en suinkaan perusta siitä hömpästä rakkaustarinasta vaan kokonaisuudessaan siitä miten hienosti se on tehty. Muutenkin aihe kiinnostaa mua ja oon ahminut kaikkea siihen liittyvää. Se on niin kiehtova kaikin puolin.
7. Oon seurustellut useamman kerran, mutta jokseenkaan vakaviksi luonnehdittavia suhteita on ollut kaksi. Ja oon hyvissä väleissä lähes kaikkien exien kanssa, joten oon todistanut vääräksi kaikkien cosmomenaisten "tutkimustulokset" ettei se muka onnistu :D musta se on vaan hyvä juttu.
8. En tykkää lapsista. En osaa puhua niille, en osaa olla niiden kanssa, en tiedä miten niihin suhtautua. Kopassa makaavat pikkuvauvat on söpöjä, koska ne ei tee mitään. Muiden kanssa oonkin sitten sormi suussa.
9. Oon aina tykännyt älyttömästi koirista, muista eläimistä en niinkään. Vieläkin tykkään lukea sataan kertaan ahmittuja koirakirjoja.

 Mikki<3

10. Tykkään kirjoittaa kirjeitä ja kortteja, ja mulla on aina ollut paljon kirjekavereita. Nykyisin kaikki tuppaa olemaan vaan netissä:(
11. Rakastan tummaa suklaata, enemmän kuin muita suklaita. Eikä siitä tuu maha kipeäksi.
12. Ennen en voinut sietää kahvia, mutta nyt juon sitä. Eniten kyllä Nescafen valmiita. Ja kaako ja teekin maistuu.
13. Musta on tullut jotenkin herkkä noin viimeisen vuoden aikana. Ennen en itkenyt kuin harvoille ja valituille asioille, nyt tuntuu et vois märistä vaikka mistä. Ehkä multa on katkennut joku kyyneltenjohdin päästä :D
14. Oon huono luottamaan ihmisiin ja muutenkin epäileväinen suunnilleen kaikkea kohtaan. Toisaalta hyvä juttu mut välillä vois vähän löysätä. Mutta jos joku on liian hyvää ollakseen totta niin se yleensä onkin, kunnes toisin todistetaan. Enkä usko ennen kuin itse näen. Ynnä muuta pessimististä.
15. Mutta en oo ihan läpeensä musta tai mikään täysin kyyninen paska, sentään :D oon ihan hyvä tsemppaan muita ja kykenen kyllä näkeen ne valoisat puolet. Ja nykyisin en stressaa ihan niin paljoa, turkkilainen mentaliteetti "kyllä kaikki järjestyy" on ottanut vähän jalansijaa munkin mielessä. 

 Arkistokuvaa Alanyasta tekstivirtaa katkaisemaan.

16. En tykkää yhtään fantasiasta tai yliluonnollisista aiheista, mutta jostain syystä Taru Sormusten Herrasta ja Hobitti on yksiä mun lempileffoja. Ne on vaan niin hienosti tehty.
17. Oon hulluna kaikkiin typeriin tosi-tv -sarjoihin, mainittakoon nyt vaikka Huippumalli haussa, Muodin huipulle, Selviytyjät, Amazing Race, Catfish, Teen Mom.....  
18. Katson myös rikossarjoja, vaikka ne saakin mut joskus näkeen painajaisia enkä kestä mitään ruumiinavauskohtauksia :D i like to live dangerously!!
19. Oon huono autolla ajaja. Mun keskittyminen herpaantuu helposti, oon paska parkkeeraamaan ja pelottaa lähteä uuteen paikkaan autolla. Ilmeisesti myös ajan niinkuin känniläinen, koska poliisi on pysäyttänyt mut useasti puhalluttaakseen. 
20. Rutiinit tuo turvaa ja oon hyvin suunnitelmallinen muutenkin. Silti Turkissa eläminen on tehnyt noille ominaisuuksille hyvää, koska siellä on turha suunnitella yhtään mitään etukäteen eikä rutiineita oo olemassakaan. Joten oon onnistunut vähän löysäämään tässä.

 Kale-kukkulalta.

21. Olin joskus yläasteella kova aasialaisen musiikin fani, melkeinpä ernu :D nolottaa ne ajat. Toisaalta oon aina tykännyt muunkin maalaisesta musiikista, ja tänänkin päivänä kuuntelen jotain harvoja valittuja biisejä, korealaisia enimmäkseen. Aika vähän nykyisten, mutta edelleen löytyy paljon cd:itä ernuajoilta :D voi luoja.
22. VIHAAN pakkaamista. Varsinkin pitemmälle matkalle, puhumattakaan jostain 5kk:n reissusta... Mutta yhtä surkea oon pakkaamaan lyhyillekin matkoille. Siitä ei vaan tuu mitään.
23.Tykkään kutomisesta ja oon tehnyt kymmeniä sukkia itselle ja sukulaisille. Vähän kausiluonteista hommaa tosin, joskus teen sukan päivässä ja joskus väännän jotain monta viikkoa.
24. Mä en oo koskaan tykännyt minkäänlaisista tietokonepeleistä, mutta oon pelannut varmaan 10vuotta The Simsiä :D se on huippu.
25. Mulla ei oo ongelmaa rahankäytössä, mutta ostelen tosi paljon vaatteita. Toisaalta taas myllään vaatekaappia aika usein ja laitan vanhemmastapäästä kiertoon tai myyntiin. Rakastan kierrellä kaupoissa, vaikken ostaisi mitään.

Saa nähdä jääkö tää tähän, aika vaikeeta keksiä vielä 25 lisää.

 

Modern family :D<3 kuva täältä